17-vuotiaiden Santtu Ojan ja Tommi Mömmön Pokémon-harrastus alkoi reilu vuosikymmen sitten, kun japanilaisilmiö löi itsensä läpi Suomessa.
Useimpien ikätoverien Pokémon-hulluus hiipui nopeasti, mutta Santun ja Tommin harrastus on vain muuttanut ajan myötä muotoaan.
"Olen siirtynyt tarhaiän anime-faniudesta lähinnä pelaamaan Pokémon-nintendopelejä. Ne ovat yksinkertaisesti mielettömän hyvin tehtyjä", Santtu hehkuttaa. Hän huomauttaa, että vaikka moni muistaa Pokémonista parhaiten TV-sarjan ja oheiskrääsän, ne kaikki kehitettiin alun perin Game Boy -videopelin pohjalta.
"Pelaaja itse ottaa siinä Pokémon-kouluttajan paikan. Ideana on kehittää omien Pokémonien tasoja kamppailemalla muita vastaan. Pelimaailmassa on myös omat ekosysteeminsä. Villi-Pokémoneja voi syntyä esimerkiksi luolissa ja vesistöissä", pojat selittävät.
Santtu kertoo katsoneensa aluksi lähinnä animea ja pelanneensa muiden lasten kanssa Pokémon-korteilla, Tommi taas hyppäsi suoraan videopelien maailmaan.
"Kiinnostuin Pokémonista kuusivuotiaana, kun aloin pelata videopeliä Game Boyllani. Se, etten osannut yhtään englantia, ei paljon hidastanut", Pateniemen lukiossa syksyllä toisen vuoden aloittava poika virnistää.
"Myöhemmin hankin kaikki uudet Pokémon-pelit sitä mukaa, kun niitä ilmestyi. Seurasin myös sarjoja, mutta lähinnä siksi, että kaikki muutkin lapset katsoivat niitä."
Myös Santtu muistelee lainailleensa pienenä isoveljensä Game Boyta. Varsinaisesti pelaaminen kuitenkin alkoi vasta, kun veli vaihtoi uudempaan ja poika sai periä vanhan konsolin. Sen jälkeen peliharrastus on kulkenut mukana, vaikka aktiivisuuden taso onkin vaihdellut.
"Yleensä tämä mielletään täysin pentujen jutuksi, vaikka pelit ovat tosi hyviä ja niitä jaksaa pelata aikuinenkin. Useimmat kaverini, jotka niitä ovat kokeilleet, ovat tykänneet", Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiossa opiskeleva Santtu vakuuttaa ja lisää, että harrastus voi koukuttaa elämäntavaksi asti.
"Joskus pelaaminen on mennyt siihen, että on aloittanut keskipäivällä ja lopettanut kello kolme aamulla", Tommi tunnustaa. Molemmat pojat sanovat, että pelikonsolille omistettu aika vaihtelee paljon. Viime aikoina pelaaminen on jäänyt, koska kumpikin on jo päässyt kaikki Pokémon-pelit läpi.
Harrastuksen yleisyyttä Oulun seudulla pojat eivät lähde arvioimaan, mutta molempien kaveripiiristä löytyy muitakin Pokémon-faneja. Santtu arvelee, että useimmat Nintendo DS:llä pelaavat omistavat myös Pokémon-pelejä, sen verran suosittuja ne ovat.
"Kaikista tutuista pelaajista ei välttämättä edes tiedä, koska harrastusta ei tee aina mieli tuoda esille. Yleensä ihmiset reagoivat tästä kuullessaan ensimmäiseksi nauramalla ja kertovat sitten tykänneensä Pokémonista pienenä", Santtu kuvailee huvittuneena.
Pokémon-fanius voi toki ilmetä muutenkin kuin pelaamisena. Monet seuraavat netissä animea, ja myös pelikorttikulttuuri on voimissaan. Oulussakin järjestetään Pokémon-korttipelikokoontumisia.
"Pokémon-korteillahan pelattiin jo päiväkodissa, mutta se pelisysteemi on oikeastaan tosi toimiva. Lajissa järjestetään jopa suomen- ja maailmanmestaruuskisoja. Olisi siistiä osallistua joskus SM-kilpailuihin, jos sellaiset järjestettäisiin joskus lähempänä", Santtu miettii.