Opettaja Ari Kähkönen astuu ovesta sisään. Tukka on sekaisin pyöräilystä. T-paidan rintamuksessa näkyy teksti: Isä on todella väsynyt. Mukana seuraavat myös lapset Saana, 5 vuotta ja Toivo 1 1/2 vuotta. Kymmenen minuuttia myöhemmin Toivo on tölväissyt huulensa pöydän kulmaan ja lupaavasti edennyt hippaleikki on aika lopettaa.
Kähkönen lohduttaa poikaa, kommentoi samalla tytön kuudetta piirrosta ja pohtii, mikä saa neljänkympin kieppeissä olevat perheelliset, asuntovelalliset, työssäkäyvät miehet soittamaan rokkia.
"Kyse on kai siitä, että heittäytyminen on terapeuttista, eikä sitten tarvitse niin siviilissä päteä", hän toteaa. Heittäytymistäpä hyvinkin. Kähkönen on tunnettu siitä, että keikoilla hänellä on hinku päästä kiipeilemään. Tutuksi ovat tulleet niin lipputangot, kattopalkit kuin äänentoistotornitkin.
Armas Kesäketo ja Kohteliaat Kukkaispojat on tehnyt keikkaa kymmenen vuotta ja on saavuttanut tinkimättömällä asenteellaan tukevan kulttibändin maineen. Vaikka meno on välillä hurjaa, ei musiikista tingitä. Tästä on todisteena uusi viiden sävellyksen juhlajulkaisu Mahalasku.
Narsismia ja mystisiä enteitä
Opettajana toimiva kitaristi Jussi Tomberg on tyytyväinen siitä, että keski-ikäiset ovat nykyään rocksukupolvea, eikä iän takia ole pakko kuunnella haitarivalsseja.
Tomberg myöntää sumeilematta, että bändissä soittaminen ruokkii myös tervettä narsismia. Se tuntuu nasevalta, kun yleisö seuraa, kuuntelee ja laulaa vaikka mukana. Sen voimalla voi jopa nauraa eräällekin tilauskeikalle, jossa yleisö pyysi bändiä lopettamaan, koska se häiritsi liikaa keskustelua.
Kitaristi Timo Kumpulalla on mystinen ja enteellinen suhde bändiin. Kappale Jangtsejoella syntyi pari vuotta ennen kuin hän löysi itsensä työmatkalta Tiibetistä. Kuusi vuotta sitten sävellettiin kappale Siperian rata. Tänä kesänä Kumpula on suuntimassa sinne kartoitustöihin.
Basisti Pasi Ruotsalaisen asema bändissä jäi arvailujen varaan, koska hän viipyi paikalla vain kolme minuuttia. Yliopiston opettajan oli lähdettävä valvomaan matematiikan tenttiä.
Isojen poikien muskariin
Perheet ovat suhtautuneet miesten musiikillisiin seikkailuihin vaihtelevasti, mutta aina pitkämielisesti.
"Kun lähden soittamaan, tyttö sanoo, että isä menee isojen poikien muskariin", Kähkönen kertoo. Tomberg sanoo ottaneensa kitaran kotona esille lapsensa syntymäpäivillä ja vetäneensä täysimittaisen laululeikkituokion hyvällä menestyksellä. Mutta bändihommat pidetään yleensä erossa perheasioista. Kamat hoidetaan itse ja keikkapaidatkin silitetään aina omin käsin.
Yllättävää kyllä, käy ilmi, että keskenään miehet eivät ole koskaan riidelleet - eivät edes treenikämpällä. Toisaalta he eivät notku jatkuvasti myöskään keskenään. Ehkä osaltaan siksi soittaminen on pysynyt harrastuksena ja mukavan pienimuotoisena. Kovimpina huuman vuosina keikkoja oli jopa neljäkymmentä ja se otti jo pumpulle.
Kymmenen vuotta on kulunut nopeasti. Aikaa olisi kiva saada enemmänkin käyttöönsä. Moni hyvä idea odottaa edelleen toteutumistaan. "Videoprojekti", heittää Tomberg, "Musikaali", visioi rumpali Jani Salmu, "Armas edessä ja big band taustalla", intoutuu Kähkönen. Myös vanhan materiaalin työstäminen kiinnostaisi.
Joskus on ollut puhetta myös bändin kesäleiristä, jossa olisi kaikenlaista oheistapahtumaa. Sinne voisi ottaa myös vaimot ja lapset mukaan. Se olisi mukavaa.
18.6. Armas Kesäketo ja Kohteliaat Kukkaispojat, 10-vuotisjuhlakonsertti ja levynjulkistamistilaisuus Rantaklubi Sateenkaaressa, Nallikarissa. Mukana myös Forever Young, Ramses II sekä Seeing Blind Boys ja Rumble Kings. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.