Whistler Kymmenen sekuntia on olematon palanen ihmisen elämästä. Kymmenelle kilometrille jaettuna siitä tulee sekunti kilometriä kohden. Eihän se ole mitään.
"Siinä on maailman kärki", Riitta-Liisa Roponen sanoo silmät kirkkaina. Toteamus on selvä.
Kymmenen sekuntia erottaa Roposen olympiamitalista, suuresta unelmasta. Kuudes sija olympialaisten vapaan hiihtotavan kymmenellä kilometrillä on loistava suoritus ja Roposen ylivoimaisesti paras suoritus olympialaisissa, mutta mitali se ei ole.
Pettymystä hiihtäjästä on silti mahdotonta kaivaa. Siihen ei ole syytä, sillä enempää Vancouverin olympialaisten hiihdon avausmatkalla ei ollut tarjolla. Maailmassa nyt vain on viisi naista, jotka hiihtävät vapaata kovempaa.
"Tasainen kympin suoritus. Tietysti olisi toivonut muutakin kuin tasaisuutta, mutta kaikkeni tein", hän sanoo.
"Ensimmäisellä kierroksella tarkkailin muiden vauhtia ja lisäsin sitten vauhtia toisella vitosella. Kävi ilmi, että kaikki muut tekivät samalla tavalla."
Haukiputaalla ei tänään juhlita, mutta Pajalassa, ei niin kovin paljon pohjoisempana kyllä. Meän maan tyärestä, häikäisevän ylivoimaisesta Charlotte Kallasta tuli Whistlerin maanantaiaamun pikkupakkasessa olympiavoittaja.
Roponen jäi Kallasta 25,9 sekuntia. Hopealle hiihti Viron Kristina Smigun-Vaehi ja pronssille juuri ne kymmenen sekuntia Roposta nopeampana Norjan Marit Björgen.
Tulehduksen alku
Roposen päämatkasta oli kuitenkin lähellä tulla katastrofi. Sunnuntai-iltana hiihtäjä ihmetteli särkeviä jalkojaan ja kuumottavia poskiaan, ja mittasi kuumeen. Sydän hyppäsi kurkkuun: 37,3 sen tavallisen 36,6:n asemasta.
"Pelästyin ihan hirveästi", hän huokaa.
"Piti itkeä, että tähänkö tämä nyt meni. Sitten ajattelin, että jos kisa jää välistä, sitten se jää. Se on kuitenkin vain kisa. Vakavampiakin asioita täällä on sattunut", hän viittasi georgialaiskelkkailijan traagiseen kuolemaan olympialaisten ensimmäisenä päivänä.
Huoli ja epävarmuus katosivat aamulla, kun kuume oli tiessään. Lääkäri Harri Hakkarainen ei löytänyt hiihtäjästä mitään vikaa - sydän, keuhkot, kurkku ja syke kunnossa kaikki. Roponen sai luvan verrytellä ja kokeilla, miltä tuntuu. Suomen päävalmentaja Magnar Dalen vahvisti kymmenen minuuttia ennen starttia, että Roponen lähtee ladulle.
"Se on vain jokin tulehduksen alku, joka kyllä nujerretaan", Roponen kohauttaa olkapäitään.
"Onhan tässä vielä pursuit jäljellä."
Saarinen odottaa raivoa
Roposesta tuli avausmatkan paras suomalaishiihtäjä. Aino-Kaisa Saarinen jäi Kallasta 1.01,1 ja oli viidestoista. Mutta tuskin kukaan kummempaa perinteisen spesialistilta odottikaan.
"Tiesin, että vapaalla pitää mennä todella, todella hyvin, että on mitalipallille pienikään mahdollisuus", hän sanoo.
Saarisen ajatuksissa 15. sijalla ja pääsyllä kymmenen parhaan joukkoon ei juuri ole eroa. Miksi enää riuhtoa, kun näkee, ettei sekään ei riitä kummempaan?
"En saanut apinanraivoa päälle, mutta jospa se löytyisi perinteiselle. Sprintistä tavoitteena on mitali", hän pohtii.
"Vapaan tekniikka toimi hyvin, varsinkin wassbergillä pääsi. Kuokalla ei ihan yhtä hyvin."
Saarinen yllättyi niukasti kisanneen Smigun-Vaehin hopeamitalista, mutta Kallan vauhti oli tiedossa.
"Arvelinkin, että Kalla on kova. Meno oli jo Canmoressa hienoa. Hänellä oli todella hyvä päivä tänään, joten mukavaa, että voitti. Kalla ansaitsi sen."
Riikka Sarasoja oli 31:s ja tuore nuorten maailmanmestari Krista Lähteenmäki 53:s.
"Ensimmäinen vitonen oli vaikeampi. Ihmettelin, että kuinka hemmetin kovaa nämä muut ovat lähteneet, kun aikoja huudettiin. Toisella kierroksella pystyin jo puristamaan", 1.51,8 Kallasta jäänyt Sarasoja puuskahtaa.