Raksilan pesäpallostadionia valmistellaan viikonloppua varten.
300 metrin mittaiselle kilparadalle ajetaan lähiluistelukentiltä haalittua lunta satoja kuormia.
Luvassa on kaksipäiväinen Stadion Snowcross Oulu -moottorikelkkatapahtuma, jossa noin 160 kuskia ottaa mittaa toisistaan.
Yksi heistä on 9-vuotias Eevertti Liuska, joka lähtee perjantain junnukisaan puolustamaan viimevuotista kotikisojen mestaruutta 200-kuutioisten luokassa.
– Saa nähdä voitanko, sillä taso on kova ja ilmoittautuneita meidän alle 11-vuotiaiden sarjassa on noin 35.
Voitto tai ei, kisa kotikaupungissa on elämys.
– Hyppiminen on hauskaa! Tasajalkaa ei voi hyppiä niin korkealle, joten tarvitsen kelkan ja kunnon hyppyrit alle, Eevertti virnuilee.
Ensikerran 6-vuotiaana
Eevertti istui kelkan kyytiin ensikerran kolmivuotiaana isin sylissä.
– Nelivuotiaana ajoin jo yksin 140-heppaista. Pärinä ja kova vauhti iskivät heti.
Viisivuotiaana Paljakan kelkkakisoja ihastellessaan poika kysyi järjestäjältä lupaa osallistua kisoihin seuraavana vuonna.
Järjestäjä lupasi, mutta ensin myös äiti piti suostutella.
– Sanoin tekeväni korokkeet astinlaudoille, jotta yllän ajamaan.
Äiti, Sirpa Liuska, puhuttiin ympäri ja jo 6-vuotiaana Eevertti ajoi sarjassaan toiseksi, isolla 800-kuutioisella kelkalla.
– Nyt kisaamani 200-kuutioinen tuntuu laiskalta, kun maksiminopeus on 45 kilometriä tunnissa. Odotan kevättä, kun pääsen toivottavasti erikoisluvalla jo 11–14-vuotiaiden sarjaan kisaamaan 600-kuutioisella. Se kulkee jo satasta.
Kahta sarjaa
Eevertti kisaa junnujen sarjoissa sekä snowcrossia että sprinttiä, joissa ajaa suomalaisten lisäksi myös ruotsalaisia, norjalaisia ja virolaisia kuljettajia.
Suurin ero snowcrossissa ja sprintissä on kilpailutapa:
– Snowcrossissa hypitään hyppyreistä ja lähtö on yhteislähdössä kymmenien kuljettajien kanssa. Sprintissä taistellaan aikaa vastaan, eli ajetaan yksin metsäradalla mahdollisimman nopeasti ja katsotaan, mihin se riittää.
Kisakausi alkoi tammikuussa ja nyt takana on seitsemän kilpailua. Sprint-sarjaa Eevertti johtaa, ja mahdollisuudet mestaruuteen ovat hyvät.
Snowcrossissa puolestaan sijoitus on 7. tienoilla.
– Hyvä kuski on rohkea ja käy kuntosalilla. Vanhempien sarjoissa kalustollakin on suuri merkitys, mutta kyllä junnuissakin oma kelkka pitää olla säädetty juuri kuskille sopivaksi. Hyvä kuski on myös iloinen, Eevertti hymyilee.
Turvallisuus edellä
Nuorta kuskia ei pelota, vaikka laji näyttää katsojan silmään hurjalta. Kelkkailua ikänsä harrastanut isä ei pysy enää pojan perässä crossiradalla ja tiedostaa lajin vaarat:
– Kaikki suojavarusteet tulee olla viimeisen päälle ja liikuntaharjoittelun monipuolista tapaturmien ehkäisemiseksi. Onneksi Eevertti ei kuitenkaan ole rämäpää vaan tekee ratkaisunsa turvallisuus edellä, isä Samuli Liuska kuvaa.
Eevertti ottaa myös itse vastuuta kalliin harrastuksen mahdollistamisesta:
– Myyn lakuja ja mainospaikkoja varusteisiini. Tykkään porisuttaa ihan outojakin aikuisia. Kiitos harrastuksen mahdollistamisesta kuuluu tukijoilleni.
Kesäisin Eevertti hyppää motocrossin pariin, tuleva kisakesä on vuorossaan toinen.
Eevertin kisanumero on #68 yhdysvaltalaisen menestyneen kelkkakuskin, Tucker Hibbertin, mukaan.
– Oon Tuckerin fani. Kirjoitan aina nimmariini kisanumeroni ja se on tullut Facebook ja Instagram -seuraajilleni varmasti tutuksi, Eevertti kertoo.