Matti Johannes Koivu, uusi levysi sisältää herkkiä akustisia versioita Irwin Goodmanin tutuista ralleista. Kansantaiteilijalla on tunnetusti oma vankkumaton kannattajakuntansa. Eikö yhtään pelota, että saat heidän vihansa niskoillesi?
Olen jo aikaisemmin ilmoittanut, että Hämeenlinnan Irwin-festivaaleilla uskaltaisin soittaa korkeintaan haihäkissä. Ja pysyn edelleen kannassani. Olen varma, että levy herättää vihaa, mutta äkäisille ihmisille voin jo näin ennakkoon sanoa, että levy on pieteetillä tehty, eikä siinä ole ripaustakaan huumoria. Mistään juosten kustusta hommasta ei missään nimessä ole kysymys.
Sinulla on komea perisuomalainen nimi ja olet Irwinin tapaan syntynyt Hämeenlinnassa. Uskotko, että nämä seikat voisivat olla lieventäviä asianhaaroja ärtyisän irwinistin silmissä?
Ehkä se jollain sairaalla tavalla tuo minulle ihan vähän lisää oikeutta koskea näihin kappaleisiin.
Levysi läpileikkaa koko Irwinin uran. Pitikö sinun käydä henkilökohtaisesti läpi kaikki Irwinin kohtaamat kivet ja karikot eläytyäksesi lauluihin?
En varsinaisesti ajatellut tulkinnoissani Irwiniä, vaan kehitin jokaiseen kappaleeseen varjotarinan. Tein aika paljon ajatustyötä yrittäessäni luoda viitekehykset siihen, mistä kyseinen tarina kertoo. Ajattelin sanoituksen siis kokonaan uudella tavalla.
Irwin asui Parolassa hulppeassa Ryysyrannassa, joka myöhemmin pakkohuutokaupattiin. Minkälainen on Matti Johannes Koivun Ryy-syranta?
Minulla ei ole omistussuhdetta asuntooni. Jos menisin katolle soittelemaan kitaraa, niin olisin korkeammalla kuin Irwin Ryysyrannassa aikanaan, mutta minä taitaisin saada häädön.
Onko taloyhtiössäsi huomioitu Irwin-kytköksesi antamalla lauantain saunavuoro kello viideksi?
Kirosin juuri vähän aikaa sitten sitä, että vuoro on lauantaisin kuudelta. Täytyy sanoa, että siinä saunassa on kyllä aika hyvin Irwin-henkeä. En tiedä, milloin sauna olisi viimeksi remontoitu, ja se on tosi paskainen.
Eikö kuuden aikaan pitäisi olla jo putkassa? Mitä seitsemältä tapahtuu, kun saunavuorosi päättyy?
Heh-heh. No, seitsemältä kaikki on jo ohi.
Promosinglen Ei tippa tapa -tulkinta oli kaikessa melankolisuudessaan hyvin rauhallinen verrattuna alkuperäiseen viinaralliin. Lantraatko myös Koskenkorvasi vedellä?
Olen vakaasti sitä mieltä, että tippa tappaa.
Entä tiedätkö, miltä lopputilin saaminen tuntuu?
Itse asiassa olen tainnut erota jokaisesta työpaikastani ihan vapaaehtoisesti. Voi helkkari, tässähän joutuu naurunalaiseksi, kun en ole ikinä saanut edes kenkää.
Edellisellä levylläsi lauloit lastenlauluja ja nyt versioit kansantaiteilijan räävittömiä rallatuksia. Eikö levyjen välillä ole aika iso kontrasti?
Ajattelen musiikkia yleisinhimillisenä ilmiönä, enkä näe lastenlaulujen ja Irwinin biisien välillä hirveästi eroa.
Joku voisi pitää kappaleiden sanoituksia jopa ronskeina. Mitä jos levysi päätyy lasten käsiin?
Uskon, että se sopii lapsillekin. Kaksi ja puoli vuotta vanha kummipoikani on ihan hulluna uuteen levyyn ja hän laulaa päiväkodissa "Oi Irma, oi Irma, kaipaan lemmenlääkettäsi" ja niin edelleen.
Pitäisikö koko valtiovallan haistaa paska?
Voisihan se olla ajoittain ihan tarpeellista.