Ky­lä­läi­syy­des­tä ei luovuta

Viimeisen itsenäisen vuotensa aloittaneen Haukiputaan kuntalaiset odottavat uutta Oulua uteliaina, mutta hieman epätietoisina. Liitoksen vaikutuksista tihkuneisiin tietoihin ei oikein uskalleta luottaa. Yksi asia on varma: kellolainen on aina kellolainen, eikä oululaiseksi muutu.

Kymmenen jälkeen aamupäivällä Haukiputaan Seon baariparlamentti on jo hajaantunut. Potkukelkat suihkivat Kirkonkylän pyöräteillä ja päiväsaikaan vapaalla olevat hoitavat kauppa-asioitaan. Kunta elää viimeistä itsenäistä vuottaan ennen liittymistä yhteen Oulun, Kiimingin, Oulunsalon ja Yli-Iin kanssa.

"Puolison työpaikasta ei ole vielä tietoa."

Yrittäjä Heikki Hannus toivoo tulevalta, Haukiputaan viimeiseltä itsenäiseltä vuodelta vastausta lähinnä siihen, missä kunnan leivissä oleva puoliso ensi vuodesta lähtien työskentelee. Vielä ei ole selvinnyt, pysyykö työpaikka vanhan kotikunnan puolella vai alkaako työmatkailu Oulun keskustaan.

"Mutta ei siinä, otetaan vastaan mitä tulee. Yhteydet Ouluun ovat kuitenkin hyvät", Hannus pohtii.

Autokouluyrittäjän bisnekseen kuntaliitos ei vaikuta, sillä toimiluvat ovat nykyään valtakunnallisia. Liikeyhteyksissä mies on jo pitkään esitellyt itsensä oululaiseksi, vaikka martinniemessä asuukin.

"Säästöähän se on, mutta minkälaista?"

Hautakivialan yrittäjä Sami Kangas siivoa lunta Hautaustoimisto Kropsun pihalta. Muhoslaisena hän ei usko kuntaliitoksen vaikuttavan elämäänsä, mutta paljon huolestuneita puheita hänkin on kuullut.

"Ihmiset ajattelevat, että palvelut lähtevät ja siirtyvät Ouluun. Onhan se ikävää, että pienistä kunnista lähtee palvelut. Terveydenhuoltopalveluissa saatetaan sitten pompottaa vaikka Oysin ja Haukiputaan väliä. Säästöä kai se kaikki tuo, mutta mistä kohtaa?"

"Ihminen pienenee, kun organisaatio suurenee."

Vastikään uudet, toimivat polvinivelet saanut Kake Arolaaksokin pohtii sosiaali- ja terveyspalveluiden kohtaloa suurkunnassa. Hän näkee yksilöiden hukkuvan sitä tiheämpään massaan, mitä suuremman organisaation osasina nämä elävät. Uusi Oulu on Arolaakson silmissä läpinäkymätön kuin EU, jonka toiminnasta ei oikein tahdo saada selvää. "Siinä aina ihminen pienenee, kun organisaatio suurenee, niin se vain menee."

Ajatus liitoksista johtaa vieläkin pitemmälle.

"Missä mennään siinä vaiheessa, kun olen siinä kunnossa, että on mentävä hoitokotiin. Sitähän voi joutua sitten vaikka Hossaan asti asumaan!"

"Muuttuko työn sisältö, kun nimike muuttuu?"

Kuntalaki määrää myös yhdistyvien kuntien seurakunnat yhdistymään samaan seurakuntayhtymään. Valma Liedeksen nimike muuttuu tuolloin seurakuntamestarista keittäjäksi, ja nähtäväksi jää, supistuuko tehtäväkenttä nimikkeen supistumisen myötä. Ruokahuoltokäytännöt ovat seurakunnissa kovin erilaiset.

Nykyisin Liedeksen ja neljän muun seurakuntamestarin tehtäviin kuuluu paitsi keittäjän myös suntion, vahtimestarin, tarjoilijan ja siivoojan töitä.

"Kovasti meille on luvattu, että saadaan jatkaa omalla mallilla, ja että työnkuva pysyisi samana. Luonnollisen poistuman kautta lähtee väkeä sitten kun lähtee."

Liedes on paljasjalkainen kellolainen, ja aikoo sellaisena pysyäkin, vaikka kunta olisikin Oulu.

"Olen mielelläni oululainen."

Tuore martinniemeläinen, vuoden verran Martinniemen työväentalon kiinteistönhoitajana työskennellyt Ilpo Laurila ei pane kuntaliitosta pahakseen. Hän uskoo, että suurempaan liittyminen tuo mukanaan hyviä asioita.

Työväentalon kuntosalin kohtalo on yksi niistä kysymyksistä, jotka saavat uudelta Oululta aikanaan ratkaisunsa. Laitteet ovat kunnan, tilat yhdistyksen. Jää nähtäväksi, näkeekö uusi Oulu järkevänä ylläpitää muutamien kymmenien martinniemeläisten voimailijoitten salivarustusta, vai painottuuko kuntosalitoiminta Putaan keskustaan.

Vanhan saha-alueen henkeä kuntaliitos tuskin pystyy muuttamaan. Työväenyhdistyksen talon pihalla seisoo kaksi linja-autoa, ja työväentalon salia parannettiin avustuksen turvin viimeksi viime kesänä. Saunaremontti on suunnitteilla. "Jotain ne ihmiset liitoksessa kuitenkin pelkäävät, en tiedä mitä. Minua se ei pelota", Ilpo Laurila toteaa.

"Positiivisin odotuksin tulevaan."

Haukiputaalle vuosi sitten Oulusta paluumuuttanut Johanna Salmela suhtautuu liitokseen luottavaisesti.

Salmela on tuonut lapset Virpiniemeen laskemaan mäkeä yhtä hyvin Oulusta kuin Haukiputaaltakin käsin. Putaalle sai viidentoista Oulun-vuoden jälkeen palaamaan sopivan asunnon löytyminen.

"Täällä Virpiniemessä varmaan kävijämäärät lisääntyvät, kun kunnat liittyvät. Toivotaan, että paikat pidetään kunnossa, tällaisia ulkoilupaikkoja kun ei alueella juuri muita ole."

Ilmoita asiavirheestä