Eerikin Puttiikki, 6,5 kilometriä, kertoo kelottunut kyltti Lumijoen keskustassa.
2000-luvun alussa Eerik Pernu, tuolloin alakouluikäinen poika, piti kotitilallaan Lumijoen Ylipäässä maan pienintä kyläkauppaa, Eerikin Puttiikkia.
Pernu, nyt jo miehen mittaan ennättänyt partasuu, ei enää itsekään kunnolla muista, mistä innostus kyläkaupan pitämiseen lähti.
– Kyllähän sen ikäinen innostuu vaikka mistä. Kiinnostus siihen lopahti kuitenkin melko äkkiä.
Sana kiiri. Lehdet kirjoittelivat Pernusta, ja kyläkauppias Vesa Keskinenkin pistäytyi Lamborghinillään katsomaan puttiikkia.
– Sillä se innostuskin varmaan lopahti, kun sen ikäisenä sai liikaakin huomiota. Se alkoi ahdistaa.
Ei yhden kortin varassa
Eerikin Puttiikkia ei kuitenkaan kuopattu, vaikka päätähteä itseään kyläkaupan pyörittäminen ei enää kiinnostanut. Pernun vanhemmat ottivat hoitaakseen puttiikin asiat, ja nykyisin muun muassa lippalakkeja ja paitoja voi ostaa hirsirakenteisen kyläkaupan lisäksi markkinoilta tai puttiikin omasta nettikaupasta.
– Itse en ole sen luonteinen, että markkinamyynti olisi minulle luontevaa, mutta isälle se sopii. Hänelle on ollut vaikea kevät, kun ei ole päässyt mihinkään.
Kipinä yrittäjyydestä jäi ehkä kuitenkin kytemään Pernussa. Nykyisin saman Eerikin Puttiikin toiminimen alla, tien toisella puolella, toimii Pernun pyörittämä Lumijoen Pelti.
Korona-aika ei ole peltihommissa vielä näkynyt, mutta jonkinlaisia vaikutuksia Pernu odottaa tulevan viiveellä.
Peltitöiden lisäksi hän jälleenmyy kattohuopaa ja tekee jonkin verran ikkunakauppaakin.
– Monipuolinen pitää olla. Jos on välillä huonompiakin aikoja, kaikki ei ole yhden kortin varassa. Sillä on iso merkitys. Kummisetäni Esko-vainaa sanoi aina, että "yrittäjän päivä on pitkä: kun se kerran alkaa, se ei lopu koskaan."
Muutto uuteen kotiin
Ylipäässä vilinää riittää, sillä omassa pihapiirissä pyörivät Pernun ja Niina-vaimon lisäksi 5- ja 2-vuotiaat lapset Aleksandra ja Ellen, koirat Verneri, Melu ja Emma sekä kissat Tiuhti ja Viuhti.
Jotain uutta on kuitenkin luvassa, sillä kesällä koko poppoon on tarkoitus muuttaa Haapajärvelle, josta on jo Niinan sedän vanha omakotitalo katsottuna ja remontoituna.
Myös töitään Pernu aikoo siirtää Haapajärvelle, joskin tarkoituksena on myös jättää tukikohta Lumijoelle.
– Minä ehdotin muuttoa, koska siellä on paremmat ja laajemmat metsästysmetsät. Se on minulle mieluista hommaa, suomenajokoiria harrastava Pernu sanoo.
Hänen näkemyksensä mukaan Lumijoella metsästysalueet ovat supistuneet ja metsiä on raivattu pelloiksi.
Pernu on huomannut, että etenkin syksyllä viikonloppuisin metsissä liikkuu paljon väkeä – vähän liikaakin hänen makuun.
– Aina minä olen sekaan sopinut, mutta yrittäjän etuihin kuuluu myös se, että töitä voi tehdä viikonloppuisin ja metsään voi mennä viikolla, kun muut ovat töissä.
Tulevaisuuden suhteen Pernu on luottavainen. Paniikkia ei tule, koska muutossa vanha koti ei häviä mihinkään. Takaisin voi aina palata, jos siltä tuntuu.
– Olen aina viihtynyt Haapajärvellä hyvin, enkä ole koskaan asunut missään muualla kuin täällä Lumijoella. Nyt on hyvä kokeilla, kun koulukkaitakaan ei vielä ole. Kerkiää jonkin aikaa makustella.