Kuva kertoo tarinan

Lavastetut asetelmat innoittavat valokuvaajaa

Valokuvaajan ystävä Aino Kallio suostui taiteen vuoksi kylmään veteen Haukiputaan Kalliosuolla.
Valokuvaajan ystävä Aino Kallio suostui taiteen vuoksi kylmään veteen Haukiputaan Kalliosuolla.
Kuva: Katariina Leinonen

Kaksi tyttöä, molemmilla käsissään tavaraa ja päässään uimarenkaat, kävelevät kohti kuvauspaikkaa. Toinen on malli, toinen kuvaaja. Mukana on lämmintä vaatetta, paljon pyyhkeitä, uimataitoinen avustaja ja termospullossa kuumaa teetä. Tavaranpaljouden seassa on tietysti myös kamera, sillä sitä varten toinen tytöistä pian sukeltaa veteen, joka elokuun lopulla on jo hyisen kylmää.

Se tytöistä, joka elokuussa jäi kuivalle ja lämpimälle rantakalliolle käyttämään kameraa, olen minä, oululainen valokuvaaja Katariina Leinonen, 18. Olen harrastellut valokuvausta jo yläasteelta lähtien, mutta vakavissani olen kuvannut vasta vuoden verran.
Vakavissani kuvaamisella tarkoitan sitä, että lähetän tammikuun aikana hakemuksen Edinburghin ja Glasgow’n yliopistoihin valokuvauslinjalle.

Valokuvaus tarkoittaa kameran käyttämisen prosessia, mutta minua kuvauksessa kiehtovat erityisesti ihmishahmot ja lavastamisen merkitys: ympäristö, vaatteet, meikit ja rekvisiitta. Muutamiin kuvauksiin olen ostanut jotain kirpputoreilta.
Mielelläni kokeilen, millaisen tarinan kuvan avulla voin luoda, kun esimerkiksi pyydän mallia näyttämään oranssin savun keskellä siltä, että omistaisi koko metsän.

Kuvaamiseen ei välttämättä tarvitse käyttää paljon rahaa, jos omistaa tai voi lainata järjestelmäkameran. Kohteen valaisussa saatan käyttää vaikka lukulamppua, jos muuta valoa ei löydy.

Lehdet ja internet ovat pullollaan ammattimaisia, menestyneitä valokuvaajia, joista osa on suomalaisia nuoria. Näin omia töitä tulee verrattua muiden kuviin niin hyvässä kuin pahassa. On valtavan kehittävää miettiä, mikä omasta tai jonkun muun kuvasta tekee hyvän ja missä olisi parannettavaa.

Joskus olen todella ylpeä parhaista kuvistani, mutta toisinaan näen vain niiden naiiviuden. Silloin katselen kuvia, joiden tyylistä tai ammattimaisuudesta haluaisin ottaa mallia, valitsen jonkin omista ideoistani ja yritän yhdistää ne.
Blogit ovat mielestäni erinomainen tapa nähdä uusia valokuvia, kommentoida ja saada palautetta. Minua inspiroivat valtavasti Mikko Puttosen ja Anna Äärelän kuvat, vaikka minun tyylini eroaakin heidän kuvistaan. Haluan kehittyä vähintään yhtä hyviksi kuin ihailemani kuvaajat.

Valokuvaus viehättää minua siksi, että kuvassa on aina jotain oikeasti olemassaolevaa. En käsittele kuviani radikaalisti, vaan haluan rakentaa jo kuvauspaikalle jotain arkielämästä poikkeavaa. Vaikka kuvan sisältö tai aihe olisivat mitä tahansa, haluan, että kuvassa on aitoutta.