Taimenkannan tila on monen asian summa. Parin ensimmäisen vuoden aikana poikaset tarvitsevat koskia ja suojaisia virtapaikkoja, joissa on tarpeeksi ravintoa. Poikasten kasvettua vaellusikäisiksi suurin osa taimenista lähtee smoltteina virtaa alaspäin syönnösalueille. Niiden tulee tarjota tarpeeksi ruokaa ja tarpeeksi vähän kalastuspainetta. Aikansa kasvettuaan kalan pitää päästä takaisin koskille kutemaan.
Suomen elinvoimaisista vaelluskalajoista on jäljellä murto-osa. Koskien perkaukset vähensivät poikasten elinympäristöjä, veden laatu heikkeni ja lopullisen niitin antoivat vesivoimaloiden padot, jotka katkaisivat yhteydet syönnösalueiden ja jäljellä olevien koskien välillä.
Toisin kuin monet kohtalontoverinsa, Kuusamon villi taimen ei ole kadonnut. Kitka- ja Oulankajoet ovat pysyneet vapaina, mutta 60 vuotta sitten rakennettu Myllykosken voimala katkaisi taimenen vaellusyhteyden Kuusinkijoella. Terävät virtaamavaihtelut ja ajoittaiset virtaamakatkokset heikensivät voimalan alapuolisten poikastuotantoalueiden tuottoa merkittävästi.
Käynnissä oleva Piilijoen ennallistaminen tulee avaamaan vaellusyhteyden mittaville yläpuolisille vesistöille ja luomaan Piilijoelle uutta poikastuotantoalaa. Lisäksi Kuusinkijoen virtaama tasoittuu, kun vesivoimalan käytöstä poisto lopettaa Ala-Vuotungin vesien humppaamisen.
Pian ollaan tilanteessa, jossa hyvälaatuisia koskia on tarjolla enemmän ja niitä voi kunnostaa lisää, eikä vaellukselle ei ole esteitä. Alueen järvissä riittää ruokaa ja ylös nousevia kaloja on tarjolla kohtuullinen määrä.
Kuusamolaisilla on mahdollisuus palauttaa ja ylläpitää elinvoimainen Oulankajoen villi taimenkanta. Onnistumiseen vaikuttaa merkittävästi se, miten osakaskunnat onnistuvat kalastuksen säätelyssä.
Kitka-, Kuusinki- ja Oulankajoen kalastuksen säätely on kehittynyt vastaamaan paremmin taimenkannan tilaa, kun kalastajakohtaisia saaliskiintiöitä on pienennetty ja kalastusvälineisiin suositellaan väkäsettömiä koukkuja.
Nämä muutokset ovat suotuisia, joskin haasteita on yhä ratkottavana. Esimerkiksi pyyntiveden lämpötilan seuranta ja siihen perustuva kalastuksen rajoittaminen jokialueilla on ollut epäjohdonmukaista. Tämä on ongelmallista, koska liian lämmin vesi on erittäin voimakas kuolleisuuden aiheuttaja lohikaloille, joita joudutaan vapauttamaan eri syistä.
Ottamalla säätelyn lähtökohdaksi kaloille mahdollisimman vähäisiä vaurioita aiheuttavien kalastusmenetelmien- ja välineiden käytön sekä yhdenmukaistamalla säännöt Oulangan taimenen Suomen puoleisilla elinalueilla, kalakantoja voidaan tukea tehokkaasti.
Paikallisilla päättäjillä onkin nyt poikkeuksellisen hyvä tilaisuus edistää villin taimenen selviytymistä elinympäristöjen ennallistamisen ja kalastuksen säätelyn keinoin.
Samanaikaisesti toteutettuna nämä menetelmät luovat hyvän pohjan taimenen kalastukselle ja siihen liittyvälle luontomatkailulle myös tulevina vuosikymmeninä.
Antti Iho
tutkimusjohtaja, oikeustieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto
Timo Haapasalo
tutkijatohtori, historia- ja maantieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto