Marjatta Siitonen ja Maarit Wallin ovat laskeneet olutta ja sekoittaneet drinkkejä yhteensä jo kuusikymmentä vuotta. Oululaisen holviravintola Jumprun tiskin takana ihmiselämän ilot ja surut kuulleet, psykologeina ja poliiseina toimineet tarjoilijat jäävät molemmat tänään pitkälle vuorotteluvapaalle.
"Haikeaa pois lähteminen on, vaikka samalla kyllä ihanaa", parivaljakko tuumaa yhteen ääneen Jumprun patiolla, jonka reunaa komistaa rakennus, joka on yli kaksisataavuotisen historiansa aikana ehtinyt toimia vankilana, sairaalana ja jopa viinanpolttimona.
Kaarlenholvin terassille parivaljakkoa käyvät tervehtimässä niin paikallinen kansanedustaja, ravintolaa vastapäätä asuva musiikinopettaja, kuin kypsään ikään ehtinyt entinen uittomestari.
Yhdeksättä vuosikymmentään käyvä uittoneuvos Pauli Johannes, on hyvä esimerkki Jumprussa ja aikaisemmin Kaarlenholvissa vuosien ajan istuneesta vakioasiakkaasta. Vaikka hiukset ovat harmaantuneet, kiiltää miehen silmissä yhä leikkisä palo, kun hän alkaa jutustella lempitarjoilijoidensa kanssa.
"Kyllä Jumpru on ollut niin meille tarjoilijoille kuin monille vuodesta toiseen täällä käyneille vakioasiakkaille kuin toinen koti", Wallin riemastuu.
Oululainen Petteri Huovinen ilmestyy onnittelemaan pitkälle vapaalle lähtevää tarjoilijaparivaljakkoa. Ensimmäistä kertaa hän kävi Jumprussa ja Kaarlenholvissa 1980-luvun lopulla.
"Kyllä minulla tulee ikävä Marjattaa ja Maaritia, koska he ovat olleet minulle ja monille ystävilleni kuin äitejä", mies kehuu.
