Olympiakisat palaavat synnynsijoilleen Kreikan Ateenaan 13. tätä kuuta käynnistyvien kesäolympialaisten myötä. Ateenan elokuu on aurinkoinen, ja kisojen aikana lämpötilan odotetaan kohoavan päiväsaikaan yli 30 lämpöasteeseen. Kuiva ja kuuma sää asettaa urheilijoiden kehot normaalia rankemmalle rasitukselle. Ateenan kuumuus edellyttääkin erittäin huolellista valmistautumista varsinkin ulkolajien urheilijoilta.
- Ateenassa hikoilun määrää ei voi mitata paidan kastumisella. Hikoilu tapahtuu huomaamatta, koska ilma on hyvin kuiva, Suomen olympiajoukkueen lääkäri Tommi Vasankari sanoo.
Ihmisen painosta 50-60 prosenttia on nesteitä, ja pitkäkestoisessa liikuntasuorituksessa riittävä nesteensaanti on elintärkeää. Kuumassa nestehukka kasvaa, ja jo kahden prosentin menetys kehon nesteen painosta merkitsee suorituskyvyn laskua.
Ateenan pätsissä 75-kiloinen miesurheilija hikoilee kovassa rasituksessa Vasankarin mukaan noin 2,5 litraa tunnissa, mikä on yli kolme prosenttia ruumiinpainosta. Kestävyyslajeissa hikoilun määrä on kaksinkertainen.
Juomaa pitää nauttia kilpailu- ja harjoituspäivinä kaksi desilitraa 15 minuuttia kohden. Lepopäivinäkään juomista ei saa unohtaa.
- Janontunnetta ei pidä odottaa, vaan juoda pitää koko ajan, Vasankari muistuttaa.
Kuumassa tapahtuvassa rasituksessa elimistön maitohappopitoisuus lisääntyy, hapentarve kasvaa ja lihasten energiavarat hupenevat nopeammin kuin viileässä. Lämpökramppeja välttääkseen veden lisäksi urheilijan tulisikin nauttia suoloja ja muistaa täyttää energiavarastoja säännöllisesti hiilihydraateilla.
Pikajuoksijaa kuumuus
ei haittaa
Kuumuudesta on eniten haittaa kestävyyslajien edustajille. Uransa lopettanut kävelijä Valentin Kononen muistelee vuonna 1997 Ateenassa pidettyjä MM-kisoja erityisellä "lämmöllä".
- Koko kisa meni kuumuuden kanssa tapellessa. En päässyt normaaliin rytmiin ollenkaan, vauhdin kiristämisestä kesken kisan oli turha haaveilla, Kononen muistelee.
Kovana taistelijana tunnettu Kononen sijoittui 50 kilometrin kävelykisassa lopulta yhdeksänneksi. Göteborgin MM-kisoissa vuonna 1995 kultaa napanneen Konosen mielestä Ateenasta on turha odottaa maailmanennätyksiä kestävyyslajeissa.
- Jos sää on samanlainen kuin vuonna 1997, voittajien ajat voivat jäädä ME-tuloksista jopa minuutteja.
- Minusta sellainen 5-10 lämpöastetta on huipputuloksen tekemiseen ideaali kestävyysurheilijalle, Kononen jatkaa.
Pikajuoksija Johanna Manninen kilpaili myös Ateenassa vuonna 1997. Hänen mielestään 30 asteen helteestä ei koidu sprinttereille mitään haittaa. Ateenan miljoonakaupungin yllä leijuvat saastepilvet sen sijaan saavat Manniselta kritiikkiä.
- Lämmöstä ei ole mitään haittaa, kunhan muistaa juoda ja pysytellä varjossa. Lihakset ovat vain vetreämmässä kunnossa. Ilma stadionin ulkopuolella on aika huonolaatuista ja se käy henkeen, Manninen toteaa.
Sopeutuminen olosuhteisiin
ottaa aikansa
Ateenan olosuhteisiin totutteluun pitää varata riittävästi aikaa. Vasankarin mukaan verenkierto sopeutuu Ateenan oloihin 3-5 vuorokaudessa. Kestävyyslajien edustajat tarvitsevat sopeutumisaikaa jopa kymmenen vuorokautta, koska hikoiluun adaptoituminen kestää kauemmin.
- Parhaiten kuumuuteen voi sopeutua harjoittelemalla lämpimissä olosuhteissa, Kononen neuvoo.
Vasankari on korostanut valmistautumisen tärkeyttä urheilijoille leireillä ja palavereissa. Urheilijoita on neuvottu päähineiden käytöstä lähtien. Vasankari myöntää, että skandinaavit eivät lähde aivan samalta viivalta lämpimämmissä maissa asuvien ja harjoittelevien kilpakumppaneidensa kanssa. Toisaalta osa suomalaisurheilijoistakin venyy aina parhaimpaansa hellesäässä.
- Pelkällä huolellisella valmistautumisella ei oteta Ateenasta mitalia, mutta valmistautumalla puutteellisesti voidaan hyväkin kisasuoritus vaarantaa, Vasankari lopettaa.
