Meneillään ovat taas jalkapallon maailmanmestaruusmittelöt ison veden takana. Hienon ja suositun pallopelin mestaruuskisat huipentuvat pudotuspeleihin.
Huvittuneena olen seurannut uusien nippelisääntöjen sisäänajoa muun muassa sivurajaheittojen ja maalipotkujen nopeaa toimittamista sanktion uhalla, pelin jatkumiseksi ilman tahallista ajanpeluuta.
Uudet säännöt koen näennäiseksi triviaaliksi pikkunäpertelyksi, sillä ne eivät puutu nykyhuippujalkapallossa pelitilanteissa valitettavasti toistuvasti esiintyviin isoihin peliä viivyttäviin epäkohtiin.
Näitä turhia ja tahallisia 'koiruuksia' ja rikkeitä ovat esimerkiksi paidasta repiminen ja painiotteiden käyttäminen vastustajan estämiseksi. Niiden poiskitkemiseksi ei ole puututtu riittävän kovilla rangaistuksilla, kuten esimerkiksi kymmenen minuutin jäähyllä.
Ei tähän hienoon jaloilla pelattavaan pallopeliin voi mitenkään kuulua vastustajan estäminen käsiä käyttäen paidasta repimällä, painiotteella vastustajaa vartalosta takaapäin kiinni pitämällä tai kädestä vetämällä.
Nykypalloilussa näkyy usein myös tahallista pelaajan nurin työntämistä selästä käsiä käyttäen tai vastustajan taklaamista vartalolla, kuten jääkiekossa.
Ei tee hyvää lajille, sen reiluudelle (fairplay), esteettisyydelle ja viihdyttävyydelle, jos fyysisessä kontaktipelissä rikotaan yhä enemmän rajoja, ja sitä sallitaan muutamatta sääntöjä.
Jalkapallo on fyysinen kontaktilaji, mutta tahallinen käsien käyttö vastustajan estämiseksi pelitilanteissa on helppo erottaa ja huomata – ja viheltää siitä jäähyrangaistus.
Tuomitaanhan rangaistuspotkukin, jos jalkapalloilija pelaa palloa kädellä. Perusteena on, että pelaaja tekee silloin tilanteessa itsestään isomman. Samoin voi perustella sitä, jos estetään ja pysäytetään pelaajaa käsivoimin.
Tasavertaisessa pallontavoittelutilanteessa törkeimmät tahalliset kampit tulee poimia ja puhaltaa pois keltaisen tai punaisen kortin kera.
Ihmettelen myös välillä MM-tason otteluita katsoessa sitä, että ammatikseen pelaavilla ja paljon harjoittelevilla pelureilla on pelisilmä kateissa esimerkiksi syötöissä ja varsinkin keskityksissä maalille. Aivan liikaa näkyy epätarkkoja osoitteettomia 'toivotaan-toivotaan' -palloja.
Joillakin pelaajilla olisi hyvä palata varsinkin potkutekniikan vuoksi välillä lähtöruutuun, perusasioiden äärelle. He kerrata muun muassa voiman säätelyä potkussa, kun keskityspallot usein painuvat paljon yli tarkoitetun kohteen.
Toiseksi he voisivat palauttaa mieleen 'tukijalka pallon viereen' -potkutekniikan, jolla potku saadaan pysymään matalampana eikä se lennä taivaan tuuliin niin sanotusti toiseen kerrokseen maalia kohti ammuttaessa.
Pekka Määttä
ex-juniorifutaaja OPS, OTP, Oulu