Kuu­lo­vam­ma ei ole hidaste

Kuulovammastaan huolimatta Antti Kronqvist, 18, on urheilullinen nuori ja elää normaalia nuoren miehen elämää.

Pelissä kädet käyvät. Kaverukset Jarno Oikarinen (vas.), Sakari Belghiti ja Antti Kronqvist pelaavat salibandy harrastusmielessä. Tiukan paikan tullen asiat selvitetään viittomalla. Peleissä ja harjoituksissa tuomari käyttää pillin sijasta lippua.
Pelissä kädet käyvät. Kaverukset Jarno Oikarinen (vas.), Sakari Belghiti ja Antti Kronqvist pelaavat salibandy harrastusmielessä. Tiukan paikan tullen asiat selvitetään viittomalla. Peleissä ja harjoituksissa tuomari käyttää pillin sijasta lippua.
Kuva: Johanna Fiskaali


Kirjoittaja ja kuvaaja kuuluvat Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.

Kuulovammastaan huolimatta Antti Kronqvist, 18, on urheilullinen nuori ja elää normaalia nuoren miehen elämää.

Antti kuulee suurimman osan hänelle suolletuista asioista kuulolaitteen avulla. Hän puhuukin selvästi, sillä ennen kuurotumistaan 4-vuotiaana Antti opi puhumaan. Silti väärinkäsitys- ja ongelmatilanteita sattuu.

"Joskus joku saattaa kysyä jotain, enkä kuule kysymystä. Silloin tulee vain heitettyä summamutikassa vastaus. Minut tuntevat huomaavat asian ja toistavat sanottavansa", Antti kertoo väärinkäsityksistä.

Nyt Antti käy lukiota ja uskoo suoriutuvansa urakasta. Lukio auttaa Anttia ja antaa etua, sillä kuulovamma tulee vaikuttamaan muun muassa työpaikan saantiin tulevaisuudessa.

"Pääsyy lukioon menemisessä kuitenkin oli se, etten vielä tiedä, mikä ammatti minua kiinnostaa. Kuten ei tiedä moni muukaan."

Peruskoulun jälkeisissä opiskeluissa kuulovammaisilla on yleensä apuna tulkki, koska opetuksen kuuleminen ei onnistu ja harva opettaja tai yleensäkkään kuuleva osaa viittoa.

"Ei minun perheenjäsenistäkään kaikki osaa viittoa. Mun lisäkseni ainoa on isä, eikä sekään sitä aivan täysin osaa", Antti naurahtaa.



Huonokuuloisuus ei
ole vamma


Kuulovammaisten kieli on viittomakieli. Viittomisen lisäksi kuulovammaiset kommunikoivat tekstiviesteillä ja ähköpostilla.

"Mutta viittomakieliäkään ei ole pelkäästään yksi, vaan eri mailla on omanlaisensa. Eri maiden viittomamerkit eroavat toisistaan. Kaveripiirissäkin saattaa olla niin sanottu sisäpiirin kieli, mitä edes toiset viittomakieliset eivät ymmärrä", Antti valaisee.

Monille kuulovamma on suuri vaiva ja toisille se on häpeä. Antille kuulovamma ei tuota ongelmia. Hän on harrastanut aktiivisesti urheilua jo pienestä pitäen. Nykyään aikaa koulun lisäksi syö salibandyharjoitukset OLS:n porukassa ja Ryhdissä sekä täysi-ikäisyyden velvoittamat aktiviteetit, joista kaikissa Antti on joutunut kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja kokemaan monenlaista suhtautumista huonokuuloisuuteensa. Antti toivookin, että kuulovammaisia kutsuttaisiin huonokuuloisiksi. Huonokuuloisuus kun ei ole vamma, sillä se ei ole este fyysiselle toiminnalle.

"Kaverini suhtautuvat tähän hyvin, ainakin uskoisin näin. Mutta joka ei tiedä huonokuuloisuudestani, saattaa epäillä ihan päättömiä. Ennakkoluuloja kyllä löytyy nykyäänkin, ja ne pitäis saada kitkettyä pois", Antti huomauttaa.

Ilmoita asiavirheestä