Iso mies, isot pulmat. Tepa Reinikaiselle sattuu ja tapahtuu.
Reinikaisen yöunet torstain ja perjantain välillä kokivat konkreettisen kolauksen. Kisakylän sänkyjä ei ole mitoitettu suomalaisen kuulamörssärin koolle.
"Romahdin kolmen aikaan yöllä lattialle, kun yksi sängyn jaloista petti. Sain unenpöpperössä värkättyä sen jotenkin paikoilleen. Pitää tukea se jollakin kapulalla", 198-senttinen ja 147-kiloinen Reinikainen naureskeli.
Kangasniemen jättiläisen ei kannata liikaa stressata päätänsä kisakylän sänkyhommilla. Kuulamiesten urakka alkaa ja päättyy kisojen avauspäivänä.
Heti aamukymmenen jälkeen alkava kuulakarsinta tietää aikaista herätystä. Sekä Reinikainen että kollegansa Ville Tiisanoja ovat koko kauden ajan totutelleet aamurytmiin.
Ongelma on tietenkin se, että loppukilpailu työnnetään Reinikaisen nukkumaanmenoaikaan yhdeksältä illalla.
"Herätys on kuudelta tai vähän ennen. Aamupalan jälkeen kerään kamppeeni ja menen kahdeksaksi harjoituskentälle. Sieltä siirryn yhdeksän aikoihin stadionille", Reinikainen selvittää.
Jos Reinikainen pääsee karsinnasta eteenpäin, on hänen tavoitteenaan ottaa päivällä vielä ruoan päälle kunnon tirsat.
"Maksimissaan tunnin päiväunet. Liian pitkät unet vetävät veteläksi."
Räjähtävää
nopeutta
Kuulantyöntö näyttää ummikolle simppeliltä lajilta. Mahdollisimman iso ja voimakas mies pukkaa rautapalloa.
Voima ja koko eivät lennätä mötikkää mahdottomiin. Nopeus, räjähtävyys ja tekniikka ovat lajin a ja o. Tarkoituksena on, että kuulan vauhti kasvaa koko suorituksen ajan ja lähtönopeus on mahdollisimman suuri.
"Tärkein hetki on ihan työnnön loppuvaihe, kun saatat kuulaa. Jos epäonnistut siinä, ei kuula lennä mihinkään. Lähtönopeus ratkaisee ne tärkeimmät sentit", Reinikainen kertoo.
Mörssärissä on silti oltava massaa. Tykkiä on paha laukaista veneestä.
Kuulamiehet tietävät aika tarkkaan, millaisia tuloksia heidän kuntonsa edellyttää. Suomalaiset eivät haihattele mitalista, vaan puhuvat pistesijoista. 20,50 on realistisempi kuin 21,00.
"Jos 21 metriä tulisi, se olisi yllätys ja kykyjeni ylärajoilla. Uskon, että karsinnoista pääsee finaaliin noin tuloksella 20,10-20,20", 29-vuotias työntäjä mainitsee.
Tiisanoja pukkasi kesäkuussa 20,64 ja on pitänyt hyvän tasonsa koko kauden ajan, mutta Helsingin GP:ssä kuula tömähti vain tulokseen 19,87.
"Kunnon pitäisi olla sellainen kuin se on tällä kaudella ollut. Sen jälkeen harjoituksissa on tullut hyviä ja huonoja työntöjä. Olen ylipäätään kisatyyppi: saan kilpailussa aina puoli metriä työntöön lisäpituutta", vantaalainen valistaa.
Keskenkasvuisia
työntäjiä
Kuulamiesten ominaisuuksien risteyttäminen ei ole vielä - onneksi - mahdollista, mutta ajatuksella voi aina leikkiä. Esimerkiksi 192 senttiä pitkä Tiisanoja on omasta mielestään aivan liian lyhyt.
"Ensin haluaisin kymmenen senttiä lisää pituutta, painoa en puolestaan tarvitse enää kiloakaan. Tekniseltä puolelta olen aina ihaillut Ukrainan Juri Belonogia, jolla on työnnöissään hyvä idea. En halua kuitenkaan kopioida kenenkään tyyliä", Tiisanoja sanoo ja huokaa, että kymmenen sentin lisäpituuden saaminen 29 vuoden iässä on aika vaikeaa.
Reinikaisen mukaan todella monella huipputason kuulantyöntäjällä on erinomaisia yksittäisiä ominaisuuksia.
"Jos saisin Christian Cantwellin voimat, Adam Nelsonin vippauksen pyörähdystekniikassa ja olisin Carl Myerscoughin kokoinen, niin kuula lentäisi varmasti 25 metriä. No, tosin noilla ominaisuuksilla voisi tulla muita ongelmia", Reinikainen näkee.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Myerscough pudottaisi kävellessään riman noin 210 sentin korkeudesta ja vaa'an pitäisi näyttää lukemia 150 kiloon asti.
"Minä olen itse tällainen keskenkasvuinen", massiivinen Reinikainen hymähtää.
