Kuu on täynnä mie­len­ti­lo­ja

Missä on Humboldtin meri? Tietokilpailukysymyksenä tämä outo vesialue saattaisi viedä ajatukset Etelänapamantereen lähelle tai Aasiaan. Josko sieltä moinen löytyisi?

Kuun etäisyys Maasta on keskimäärin noin 384 000 kilometriä.
Kuun etäisyys Maasta on keskimäärin noin 384 000 kilometriä.

Missä on Humboldtin meri? Tietokilpailukysymyksenä tämä outo vesialue saattaisi viedä ajatukset Etelänapamantereen lähelle tai Aasiaan. Josko sieltä moinen löytyisi?

Oikea paikka ei kuitenkaan löydy lainkaan Maapallolta, vaan Kuusta.

Humboldtin meri eli Mare Humboldtianum ei ole Kuun meristä suurimpia tai tunnetuimpia. Se näkyy Maahan vain Kuun ollessa sopivassa asennossa. Tutumpia Kuun meriä ovat varmaankin Vaarojen meri, Hedelmällisyyden meri ja Hiljaisuuden meri.

Vaikka Kuun pinnanmuotoja saa ihailla pienemmässä tai suuremmassa määrin lähes jokaisena selkeänä yönä, harva tulee ajatelleeksi kiertolaisestamme löytyvän karttanimiä siinä missä Maastakin.

Jo vilkaisu tavallisilla 7-10 kertaa suurentavilla kiikareilla paljastaa monia selvästi erottuvia paikkoja. Lintujen katseluun tarkoitetulla kaukoputkella erottaa lukuisia yksityiskohtia lisää. Kuukarttoja löytyy helposti internetistä tai alan kirjallisuudesta.

Nimeäminen alkoi jo 1600-luvulla, kun jesuiittapappi Giovanni Riccioli ideoi nimet monille tummina erottuville Kuun merille. Veden kanssa näillä merillä ei ole paljon tekemistä. Kuun meret ovat syntyneet, kun Kuun sisuksista on purkautunut laavaa. Usein laava on täyttänyt asteroidin aikaansaaman kraatterin.

Merien lisäksi juuri kraatterit ovat Kuun vaikuttavimpia näkyjä. Kuun alalaidassa eli eteläosassa erottuva, läpimitaltaan 85-kilometrinen Tycho-kraatteri ja siitä lähtevät säteet erottuvat tarkkanäköiselle paljain silmin. Sädeviirut ovat kraatterin syntyessä sinkoutunutta kiviainesta.

Myös Kuun keskivaiheilla, Sateiden meren eteläreunalla sijaitseva Copernicus on mahtava kraatteri, 93 kilometriä leveä.

Ricciolin aloittamaa perinnettä noudattaen meret on nimetty pääasiassa ilmastotermien ja mielentilojen mukaan. Vuoristojen suhteen on sen sijaan oltu paljon mielikuvituksettomampia, sillä Kuun vuoristot saivat nimensä Maan vuoristojen mukaan. Niinpä Alpit ja Kaukasus-vuoriston voi nähdä yhtä aikaa, pelkästään yötaivaalle vilkaisemalla.

Nykyisin nimeämisestä päättää Kansainvälinen tähtitieteen unioni IAU. Nimistösääntöihin kuuluu muun muassa, että olemassa olevia nimiä ei muuteta. Kraatterit ja yksittäiset vuorenhuiput nimetään jo kuolleen tähtitieteilijän tai muun merkittävän tieteilijän mukaan. Uskonnollisia, sotilaallisia tai poliittisia johtajia ei hyväksytä nimistöön.

Koska Kuusta näkyy meille aina sama puoli, pimeän puolen piirteet selvisivät vasta vuonna 1959 neuvostoliittolaisen Luna 3 -luotaimen otettua kuvia Kuun takaa. Kuvat paljastivat kääntöpuolella olevan hyvin vähän meriä.

Yhdelle näistä vastalöydetyistä meristä neuvostoliittolaiset antoivat nimeksi Mare Moscoviense eli Moskovanmeri. Koska tämä ei ole nimistösääntöjen mukaista, IAU joutui ongelman eteen. Etenkin yhdysvaltalaiset jäsenet olivat harmissaan, kun vanha perinne tuntui rikkoutuvan.

Asia ratkesi hieman yllättävällä tavalla: IAU päätti, että Moskova on mielentila. Näin saatiin nimi hyväksyttyä. Neuvostoliiton valtuuskunnan kerrotaan olleen päätöksestä huvittunut.

Lähteet: Ursa, Wikipedia, David Whitehouse: Kuun elämäkerta.