Kuohuviinejä löytyy Alkon hinnastosta lähes sata. Runsaat 60 niistä on juuri kuohuviinejä, aitoa samppanjaa löytyy 35 erilaista. Valinnanvaraa ja varmasti myös valinnan vaikeutta siis riittää. Lisäksi kotimaisilta valmistajilta on tarjolla kymmenkunta hedelmäpohjaista kuohuviiniä.
Uuden maailman kuohuviinien laatutaso on viime vuosina noussut merkittävästi. Paikallisen käytön asemasta kuohuviinejä tehdään nyt maailman markkinoille. Vaatimattomista massaviinien rypäleistä on siirrytty perinteisiin laaturypäleisiin, samppanjasta tuttuihin chardonnayhin ja pinot noiriin taikka rieslingiin.
Samalla on siirrytty selkeästi lähinnä makeahkoista viineistä kuivempiin. Laadukkaamman tuloksen varmistamiseksi yhä enemmän turvaudutaan pullokäymismenetelmään, kun halvempaa bulkkitavaraa saatettiin valmistaa yksioikoisesti hiilihapottamalla.
Kuohuviinin valmistajamaiden lista kertoo aika hyvin missä mennään; tarjolla on tuotteita Australiasta, Chilestä, Espanjasta, Etelä-Afrikasta, perinteikkäästä kuohuviinimaasta Italiasta, itävallasta, Luxemburgista, Saksasta, Unkarista ja Uudesta Seelannista.
Eniten Suomessa myydään edelleen ranskalaisia kuohuviinejä, joiden osuus markkinoilla on pysynyt useamman vuoden kutakuinkin ennallaan. Myyntiään nostanut Espanja on kakkosena ja kolmantena Italia, jonka osuus on laskenut.
Kulutuksessa on kaksi selkeästi erottuvaa, lähes yhtä suurta ryhmää. Alle kuuden euron hintaluokasta kuohuviininsä hakee 38 prosenttia asiakkaista, mutta kiinnostaa kyllä, pari pykälää ylempi, 7-10 euron hintaluokka kerää sekin 37,3 prosenttia.
Kaikki samppanja on
kuohuviiniä, mutta...
Kuohuviinien valmistuksessa on kolme päämenetelmää, kertoo Pohjois-Suomen myyntialueen tuoteasiantuntija Jari Junkkara. Kaasun lisäämiseen perustuva menetelmä eli impregnointi on niistä yksinkertaisiin. Siinä hiilidioksidi lisätään viiniin painetankissa ylipaineen alla.
Kahteen käymiseen perustuvista kuudesta erilaisesta menetelmästä tärkeimmät ovat tankkikäyminen eli méthod charmat sekä klassinen samppanjamenetelmä, joka tunnetaan myös nimellä méthod champenoise. Näistä charmat on nopeampi, tietyllä tapaa modernimpi ja sekä aikaa että rahaa säästävä. Kolmanteen ryhmään, yhteen käymisvaiheeseen perustuvia menetelmiä, on niitäkin neljä erilaista.
Jari Junkkara veti Alkon etikettiklubissa tiistaina Oulussa koulutuksen kuohuviineistä. Yksi kysymys, johon tilaisuuden oli tarkoitus antaa vastaus, oli se miksi samppanja maksaa 30 euroa, kun kymmenellä eurolla saa jo hyvää kuohuviiniä. Kahdeksasta tilaisuudessa maistellusta viinistä yksi oli keskitasoa parempi vuosikertasamppanja ja aika moni sen löysi, tai ainakin tykkäsi sen mausta enemmän kuin parin rinnalla maistellun, hyvätasoisen kuohuviinin mausta.
Samppanja on aivan oma lukunsa, ja ainoastaan Champagnen AC-alueella Ranskassa tuotetusta kuohuviinistä voidaan käyttää tätä nimeä. Champagnen alue on viilein maan AC-alueista.
Yhdentoista asteen vuotuisen keskilämmön raja on samalla viinin kasvualueen raja ja Champagnessa tuo luku on kymmenen. Mutta rypäleiden kasvattaminen tuolla pohjoisella äärialueella antaa makuun tarvittavaa tiiveyttä ja intensiivisyyttä, samppanjoille ominaisen hienostuneen hapokkuuden.
Samppanjaa tuotetaan noin 250 kylässä. Ala-alueita on kolme ja parhaat tilat sijoittuvat etelärinteille. Parhaita, Grand Cru-kyliä on 17, ja seuraavaa luokkaa eli Premier Cru-kyliä yhteensä 41. Ne tuottavat noin 30 prosenttia, loput noin 200 kylää sen 70 prosenttia samppanjasta. Koko alue tuottaa keskimäärin 200 miljoonaa pulloa samppanjaa myyntiin.
Tilakoko alueella on pieni, alle hehtaarin. Samppanjataloja on yli 260, ja ne ostavat rypäleensä viljelijöiltä. Tosin talot ovat hankkineet omia tarhoja, mutta peruskaava toimii edelleen. Samppanjatalojen suhteen voidaan puhua suurten sarjasta, sillä 97 taloa myy 95 prosenttia kaikkien talojen kaupasta ja kymmenen suurinta yhdessä 55 prosentin osuuden.
Sallittuja rypäleitä on kolme, chardonnay, pinot meunier ja pinot noir. Jokaisella niillä on selkeä roolinsa maun antajana. Pinot noir antaa vartalon, chardonnay on säilyttävä, tuo elävyyttä ja tuoreutta makuun. Hyvä, kehittyvä samppanja on useimmiten tehty pääosin cardonnaysta. Blanc de Blancs tarkoittaa nimessä aina sataprosenttista chardonnayta.
Lisätiedot: Jukka Sinivirta, Elämäniloa ja samppanjaa (Otava, 1998). Viinikoulutusta:Alkon etikettiklubi, www.alko.fi/etikettiklubi.