Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma (kok.) ei maalaile ruusuista kuvaa kuntien tulevaisuudesta.
"Vaikka vienti ja yrityssektori virkoaisivatkin, tulevat kunnat olemaan tässä tilanteessa vielä vuosikymmenen ajan. Ne eivät saa talouskasvusta jatkossa sellaisia hedelmiä kuin tähän asti."
Ja vaikka unohtaisimme kurjan taloustilanteen, eivät ennustukset muutu juuri positiivisemmiksi.
"Nyt ajatus tuntuu oudolta, mutta muutaman vuoden kuluttua meillä on edessä suuri haaste saada riittävästi osaavaa henkilökuntaa kuntiin", Mäki-Lohiluoma jatkaa.
Kunnissa on nyt noin 430 000 työntekijää.
"Jos haluaisimme tuottaa sosiaali- ja terveyspalvelut kuten tähän asti, joutuisimme palkkaamaan 140 000 työntekijää lisää."
Tilannetta ei helpota se, että seuraavien kymmenen vuoden aikana lähes puolet nykyisistä kuntatyöntekijöistä jää eläkkeelle.
Uuden toimitusjohtajan piirtämä tulevaisuudenkuva näyttää vähintäänkin haastavalta - ellei jopa mahdottomalta. Mäki-Lohiluoman mielestä koko kuntajärjestelmä ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelujärjestelmä joudutaan miettimään nyt uusiksi.
"Tarvitsemme vakavaa keskustelua, miten me ylipäätään kannamme huolta toisistamme. Miten voimme vastata tähän haasteeseen?"
Muissa OECD-maissa tilanne on samanlainen, mikä tuo lisäpaineita myös meille.
"Ruotsissa arvioitiin, voitaisiinko työvoimavajetta kuroa umpeen lisäämällä maahanmuuttoa tai syntyvyyttä. Arvioiden mukaan se ei riittäisi, ja Ruotsissa ikäpyramidi on vielä Suomea tasaisempi", Mäki-Lohiluoma kertoo.
Terveysmenot kasvavat
70 miljoonalla
Väestön ikääntyminen tuo lisäkustannuksia kuntien sosiaali- ja terveydenhuollolle.
"Ensi vuodesta lähtien kunnat joutuvat maksamaan 70 miljoonaa euroa lisää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista joka vuosi. Se tarkoittaa 30 euroa jokaista suomalaista kohti, ja tilanne jatkuu vuosikymmeniä eteenpäin."
Mäki-Lohiluoma painottaa, että kuntien tulee varautua väestörakenteen muutokseen. Osassa kunnista työ on jo aloitettu.
"Tiedän kuntia, joissa uudisrakennuksiakin suunnitellaan niin, että vanhusväestö pystyy niissä toimimaan. On myös kaupunkeja, joissa omakotiasujiltakin vaaditaan esteettömyyden huomioimista. Talot on rakennettava niin, että ihmiset pystyvät asumaan mahdollisimman pitkään kotona."
Tulevaan varautumista hidastaa kuitenkin kiristynyt taloustilanne. Niin sanottujen kriisikuntien eli erityisvaikeassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien määrä on lisääntynyt tänä vuonna lähes 20:llä. Talouden pudotuksessa kärsijöitä eivät välttämättä olekaan kaikkein pienimmät kunnat, vaan ne isot kunnat, joissa on vientitoimintaa.
"Suurten, 20 000-60 000 asukkaan kunnat ovat nyt melko lujilla", Mäki-Lohiluoma sanoo.
Puun ja kuoren
välissä
Kun kirstun pohjalla ei ole rahaa, mistä ottaa, joudutaan elämään olemassa olevien resurssien mukaan.
"Kuntasektori on monessa suhteessa puun ja kuoren välissä. Jotenkin pystytään selviämään, mutta koko ajan kunnille sälytetään uusia tehtäviä. Välillä tuntuu, että valtio putsaa omaa pesäänsä ja siirtää asioita kuntien vastuulle. Jotta ne asiat voitaisiin hoitaa, tulisi myös resurssikysymys ratkaista", Mäki-Lohiluoma sanoo.
Ajoittain keskusteluun nousee, miten kunnat käyttävät valtiolta saamansa rahan, joka ei ole korvamerkittyä. Vuoden alussa valtio myönsi kunnille 16 miljoonaa euroa, jotta ne voisivat pienentää ryhmäkokojaan. Ensi vuonna avustus suurenee 30 miljoonaan, ja se korvamerkitään.
"Valtion on helppo sanoa, mihin korvamerkityt rahat tulee käyttää. Kannattaa silti pitää mielessä, että se kattaa vain pienen osan siitä kokonaiskustannuksesta, mikä kunnille koituu. Jos raha käytetään ryhmäkokojen pienentämiseen, se otetaan jostain muualta pois. Ja jos perusrahoituskaan ei riitä, miten joku asia voitaisiin vielä korvamerkitä", kuntapomo ihmettelee.
Vajaan parinkymmenen kunnan päätökset lomauttaa opetushenkilöstöään on herättänyt paheksuntaa julkisessa keskustelussa. Mäki-Lohiluoma kaipaa keskusteluun tasa-arvoa.
"Kunta on monialainen toimija. Itse en näe opetustoimea eriarvoisessa asemassa muihin sektoreihin nähden. Kun on pakko säästää, on keskustelu käytävä jokaisessa sektorissa erikseen."
Osaavat
kaupunkikeskittymät
Maailmanlaajuinen muuttoliike vetää ihmisiä maaseuduilta kaupunkeihin, mikä näkyy myös Suomessa. Mäki-Lohiluoman mukaan kehitystä ei voi estää, vaan sitä täytyy tukea.
"Meidän tulee miettiä, miten muutosta tehdään hallittu. Sen täytyy luoda turvaa ja edellytyksiä myös niille alueille, jotka luovuttavat väestöä. Tätä vuoropuhelua tulee rakentaa."
Mäki-Lohiluoma ei halua luoda vastakkainasettelua pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välille. Pääkaupunkiseudun metropolialueen tulee olla vetovoimainen, mutta sen ohella tarvitaan muitakin vahvoja kaupunkiseutuja. Niitä ovat muun muassa Turku, Tampere, Kuopio ja Oulu, mutta myös pienemmät keskittymät. Jotta alueet toimivat, tarvitaan yhteistyötä.
"Kaupunkiseutujen pitää toimia keskenään ja verkottua myös oman alueen ulkopuolella. Oman alueen keskinäisestä ja sisäisestä kilpailuista tulisi luopua."
Yhtenä tulevaisuuden haasteena Mäki-Lohiluoma näkee monikulttuurisuuden lisääntymisen.
"Muutaman hetken kuluttua pääkaupunkiseudulla joka neljäs puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia. Turussa ja Helsingissä jo nyt koululuokissa iso osa oppilaista puhuu jo jotain muuta kieltä."
Monissa kunnan palveluissa kieli on keskeisessä osassa.
"Meidän tulee pohtia, miten tämä vaikuttaa sosiaali- ja terveyspalveluihin ja päivähoitoon. Jos asiakas ei osaa kieltämme, sinne väliin tulee rakentaa tulkkipalveluja."
Tiukkojen haasteiden edessä Kuntaliiton toimitusjohtajan on pyrittävä pysymään etunojassa ja ennakoimaan kehitystä.
"Meidän tulee auttaa kuntia kehittymään. Julkinen sektorimme on yksi maailman tehokkaimpia. Mutta helppoa tämä ei ole - ei päätöksentekijöille eikä virkamiehille", Mäki-Lohiluoma miettii.