Joronen oli viipynyt Tampereella vain kolme tuntia, mutta oli silti myöhässä. Onneksi naisystävä oli tottunut ylikonstaapelin muuttuviin aikatauluihin. Maire oli luvannut käydä miestä odotellessa kaupassa.
Tie Poriin veti hyvin. Aina silloin tällöin hän vilkaisi viereisellä penkillä nököttävää kännykkää. Hän ei tiennyt, halusiko hän sen soivan vai ei. Murhatutkijan ammatti oli viheliäinen. Kun menossa oli vaikea juttu, lomanvietto saattoi olla yhtä tuskaa. Nuorempi tutkijapolvi onneksi ymmärsi, että kyse oli vain työstä. He pitivät lomat lomina.
Joronen nappasi Mairen kyytiin Porin keskustasta ja sitten suunnattiin kohti Merikarviaa. Mökki oli parin hehtaarin saaressa, josta oli silmiä hivelevä näkymä merelle. Silti Joronen oli varauksellinen. Hän ei ollut varma, jaksaisiko kokonaista kuukautta maaseudulla.
Saareen mentiin Krookan rannasta pienellä lasikuituveneellä. Matka kesti vain muutaman minuutin. Maire sanoi laittavansa pikku palan, kunnolla syötäisiin vasta saunan jälkeen.
Käskemättä Joronen ymmärsi, että saunan lämmittäminen oli hänen hommansa. Hän nappasi A-oluen mukaansa ja käveli rantasaunalle. Puut ja sytyt olivat kiukaan pesässä valmiina. Jorosen tarvitsi vain raapaista tulitikku ja kaunis savu alkoi nousta kohti kesäistä taivasta.
Ajatukset palasivat elottomana Aleksis Kivenkadun takapihalla maanneeseen Sini Sandreniin. Jakkupukunaiset eivät yleensä kokeneet väkivaltaista loppua. Oliko murhaaja samaa sosiaaliluokkaa?
Maire tupsahti ylämökiltä saunan terassille mukanaan lohivoileipiä ja kahvitermos. Joronen kävi kiinni leipiin ahnaasti, verensokeri nousi ja mieliala koheni. Ruokailun jälkeen Maire yllätti ja vinkkasi pienen saunatuvan suuntaan. Huteran näköinen laveri mietitytti Jorosta.
-Eikös tällä maalla ole tapana vasta saunan jälkeen?
-Ylikonstaapeli on hyvä ja opettaa hesalaisia tapoja, Maire nauroi.
Lemmiskelyn jälkeen mentiin löylyyn. He ehtivät olla lauteilla vain viisi minuuttia, kun puhelin alkoi piristä.
-Anna olla, Maire ähkäisi.
-Pakko tsekata.
Soittaja oli Petäjä.
- Tutkimme Sandrenin tietokoneen. Se on täynnä vihapostia. Sinun on pakko tulla tänne. Minä olen tottunut hieltä haiseviin Hervannan perusruumiisiin. En osaa tutkia saumasukkanaisen kuolemaa.
-Riittääkö, että tulen huomenna? Joronen kysyi.
-Johan nyt toki.
-Terve.
-Nähdään.
-Maire, mitä tarkoittaa johan nyt toki tai jotakin sinne päin?
-En tiedä. Kuinka niin?
-Ei väliä, Joronen vastasi ja mietti kuinka selittäisi lähdön Tampereelle.