Sini Sandren oli vielä kuolleenakin kaunis. Hän makasi selällään Aleksis Kivenkadun kerrostalon sisäpihalla roskalaatikon takana. Pää oli veressä, mutta päällä oleva jakkupuku oli melkein tahriintumaton. Hieno nainen oli säilyttänyt tyylinsä loppuun saakka, Joronen mietti vierellään oikeuslääkäri ja Pirkanmaan poliisilaitoksen komisario Reima Petäjä.
-Sini Sandren? Joronen aloitti.
-Ajokortti löytyy lompakosta.
-Arvioitu kuolinaika? Joronen tiukkasi oikeuslääkäriltä.
-Puoliyö.
-Seksuaalista väkivaltaa?
-Tuskin, ei muita väkivallan jälkiä kuin isku päähän ja asusteet täysin moitteettomassa kunnossa.
-Niinpä.
Matka Tampereelle oli sujunut parissa tunnissa. Joronen oli pyytänyt komisario Petäjältä, että ruumis olisi paikallaan hänen tuloonsa saakka. Petäjä ja Joronen olivat vanhoja tuttuja. Petäjä oli kotoisin Teuvalta ja vaikka hän oli selvittänyt murhia Tampereella jo parinkymmen vuoden ajan, ei paikallinen tiäksää-tapa puhua ollut tarttunut.
Joronen veti Petäjän hieman syrjään ja sytytti savukkeen.
-Oma veikkauksesi?
-Aika vaikea sanoa. Käsilaukusta ei löydy puhelinta ja lompakossa ei ole yhtään seteliä. Se viittaisi ryöstöön, Petäjä arvioi.
-Ja murha-ase on tuo rautatanko?
-Aivan varmasti.
Ruumiin vieressä oli puolen metrin mittainen tanko. Siinä olevat veritahrat näkyivät vielä selvästi.
- Mitä nainen teki täällä? Asuuko hän Tampereella?
-Ei, hän asui Jyväskylässä. Majoitus oli varattu hotelli Ilvekseen. Oli kirjoittautunut sisään, mutta ei ollut siellä yötä. Hotellin henkilökunnan mukaan vuode on koskematon.
-Mistä tietosi ovat?
-Ainoa lähiomainen on Rovaniemellä asuva äiti. Hän kertoi, että tytär oli soittanut puolen päivän aikaan ja sanonut yöpyvänsä Ilveksessä.
-Kuka tietää kuolemasta? Joronen jatkoi.
-Oikeastaan vain äiti. Meidän kaveri piipahti Ilveksessä, mutta sovimme, että Sandrenin kuolemasta ei vielä puhuta mitään.
-Kuinka hän joutui tänne pihalle?
-Tähän mennessä tiedämme vain, että kuntakokouksen osallistujille oli järjestetty vastaanotto Raatihuoneella. Hotelli Ilvekseen pääsee Laukontorin kautta kävelysiltaa. Eli hän oli matkalla hotelliin.
-Mutta kai vastaanotto loppui selvästi ennen puoltayötä?
-Kyllä kai.
-Hänen on täytynyt käydä vastaanoton jälkeen jossakin.
-Siltä näyttää.
-Liikkeiden valvontakamerat, puhelut, pankkiasiat?
- Kaikki selvityksessä, mutta lomat päällä, helvetinmoinen alimiehitys. Tiedät kyllä.
-Siksi minäkin tänne jouduin, Joronen huokaisi ja ajatteli, että juttu olisi joko hyvin yksinkertainen tai sitten melkoinen murhamysteeri
