Ravintola Plevna oli melkein täynnä kuntaväkeä. Äärimmäisessä pöydässä vasemmalla istuivat Turun Sami Rudanko, Jyväskylän Markus Hermansson, Tampereen Hanna-Kaisa Laitinen ja Kuopion kaupunginhallituksen puheenjohtaja Paavo Kantavierre.
Nelikko puhui hiljaisella äänellä. Manu Torppa olisi voinut lyödä vetoa, että keskustelun aiheena oli Kuntaliiton toimitusjohtajan paikka siitä huolimatta, että heistä kukaan ei ollut ehdolla.
Torppa huomasi, että naisten huoneeseen pyrkivän Sini Sandrenin tielle asettui rivakan pikakännin kehittänyt Hämeenlinnan läheltä oleva kunnanjohtaja.
-Turhaa sinäkin sitä selvitystä teet. Ei onnistu Lahdessa, eikä paljon muuallakaan.
-Mutta Hämeenlinnassa onnistui, Sini pamautti ja tönäisi puhekumppanin melkein kumoon.
-Naisten hermot eivät kestä kuntapaineita, mies sönkötti Sinin perään ja siirtyi baaritiskin ääreen tilaamaan lisää olutta.
Hermansson vinkkasi Sandrenin ja Torpan pöytäänsä. Sandren ja Hermansson tunsivat toisensa Jyväskylästä.
-Miten Lahdessa sujuu?
- Missään ei populisteilla ole parempaa pelisaumaa kuin kuntauudistuksessa.
Pöydän ympärillä nyökkäiltiin, kaikki olivat suurten kaupunkien edustajia. Hieman edempänä istui Turun ja Tampereen ympäristökuntien johtajia. Heidän puheenaiheenaan oli taatusti keskuskaupunkien halu kaapata hyvinvoivat naapurinsa. Kolmas ryhmä oli maalaiskuntien kaverit, jotka olivat miehittäneet baaritiskin ympäristön. Ei tarvinnut olla asiantuntija arvatakseen, että he kiroilivat maan hallitusta. Asiat olivat huonosti kun oma puolue oli oppositiossa.
Torpalla ei ollut kantaa, mutta vanhemmiten hän oli alkanut epäillä demokratian kykyä ratkaista vaikeita asioita ylipäätään.
Puhe siirtyi onneksi jääkiekkoon. Hermansson muisteli vuoden takaista JYP:n mestaruutta, Rudanko oli varma, että tulevana syksynä TPS olisi iskussa ja Laitinen vakuutti, että Ilveksen tarina ei ollut lopussa.
Kantavierre yritti siirtää keskustelua jalkapalloon ja KUPS:iin. Kaikkien puheilta putosi pohja kun seuraan liittyi Porin apulaiskaupunginjohtaja Kaarlo Huruksela. Mies ei sanonut sanaakaan urheilusta, mutta sai muut hiljaiseksi pelkästään kaulaansa solmimallaan ÄSSÄ-kravatilla.
Sitten Sini näppäili hetken puhelintaan, pomppasi sitten pystyyn ja ilmoitti lähtevänsä. Torppa katseli hämmästyneenä ravintolan ikkunan läpi äkkilähdön tehnyttä entistä työtoveriaan. Kapakan pöydästä Torppa ei voinut nähdä kahta lippalakkipäistä nuorta miestä, jotka lähtivät seuraamaan ripein askelin kiiruhtavaa naista.