Joronen oli käynyt Turun Port Arthurissa, Portsassa, edellisen kerran viisitoista vuotta sitten. Silloin hän oli käynyt nappaamassa kirjailijana esiintyneen huumediilerin. Kaupunginosa näytti edelleen samanlaiselta, vain talojen kunto oli kohentunut.
Joronen pysäköi Corollan Saara Viuhkolan kanssa Puistokadun varteen. Joronen venytteli ajosta jäykistyneitä jäseniään. Vastaan käveli hyväntuulisen oloinen ministeri Pertti Paasio.
-Tunnistitko ministeri Paasion? Joronen kuiskasi hetken perästä Viuhkolalle.
-Siis tuota, eikö poliitikko Paasio ole nuori nainen?
-Joo on, Joronen vastasi ja ajatteli, että kuusikymppisen ei kannattanut selittää kolmikymppiselle enempää.
Kaksikko käveli sisäpihalle ja soitti ovikelloa. Oven aukaisi Liisa Karhu. Suojatoimi tai sattuma? Joronen ei jäänyt miettimään, vaan asteli kollegansa kanssa määrätietoisesti sisään. Poliisit esittäytyivät.
- Meidän pitää puhua Sini Sandrenin kuolemasta. Vaimonne ei voi olla läsnä.
Liisa Karhu nyökkäsi ja kiipesi yläkertaan.
Asunto oli Tampereen kämpän täydellinen vastakohta. Se oli kolmessa eri tasossa ja täysin moitteettomassa kunnossa. Huonekalut sointuivat vanhan puutalon tunnelmaan tyylikkäästi.
Joronen ja Viuhkola istahtivat sohvalle, Martti Karhu nojatuoliin heitä vastapäätä.
-Oliko teillä suhde Sini Sandrenin kanssa, Joronen aloitti suorasukaisesti. – Ja muistakaa, että valehdella ei kannata. Me saamme kaiken selville.
-Minulla oli suhde.
-Kuinka pitkään?
-Melkein kymmenen vuotta.
Yläkerrasta kuului askelten ääniä.
-Vaimoni tietää suhteesta. Tietää, koska kerroin pari päivää sitten, Karhu kertoi.
-Mennään silti ulos juttelemaan.
Kolmikko käveli ulos. Joronen ja Karhu istahtivat pihakeinuun, Viuhkola seurasi keskustelua hiekkalaatikon reunalta.
-Olitte yhdessä Aleksis Kiven kadun pikku asunnossa, Joronen painoi päälle.
-Kyllä.
-Teille tuli riitaa.
-Pitää paikkansa. Sini halusi lopettaa salasuhteen ja vaati minua jättämään vaimoni. Minulla oli aivan päinvastaiset ajatukset. Olen saamassa professuurin Turun Yliopistosta ja aioin niin sanotusti normalisoida elämäni.
-Mihin aikaan Sandren poistui asunnolta?
-En katsonut kelloa, ehkä puolen yön maissa.
-Te lähditte saattamaan.
-En lähtenyt. Jäin asunnolle nukkumaan.
-Kuka murhasi Sandrenin?
-Ei harmainta aavistusta.
-Miksi ette ilmoittautuneet poliisille?
-Välttääkseni tällaisen kuulustelun, Karhu vastasi ja kätki kasvonsa käsiinsä.
-Pidätän teidät epäiltynä Sini Sandrenin murhasta, Joronen pamautti lakonisesti.