Joronen oli palannut Rovaniemeltä illan viimeisellä koneella Seutulaan ja ajellut yötä vasten Tampereelle. Aamiainen Tammerissa oli erinomainen, mutta ruoka ei maistunut.
Helle jatkui, Joronen lähti kävellen Sorinkadun poliisiasemalle. Hän osti matkan varrelta munkkeja aikaisin avatusta konditoriasta. Petäjä ja muu porukka oli Sorilla jo työn touhussa. Munkkeja tervehdittiin ilolla.
- Hyvä, että soitit heti Martti-nimestä. Olimme lähteneet siitä, että Masa tarkoittaa Mattia eikä Marttia, Petäjä pohdiskeli.
-Lähitaloista löytyi kaksi Marttia ja kolme Mattia, mutta ne jotka olemme ehtineet puhuttaa, sopivat kovin huonosti murhaajan profiiliin, toinen naistutkijoista kertoi.
Joronen alkoi silmäillä isännöitsijöiltä saatuja asukasluetteloita. Ongelma oli, että lainsäädännön mukaan asuntoon kirjautumisen saattoi välttää, jos kyseessä oli kakkosasunto. Sen vuoksi oltiin yhteydessä myös vuokranantajiin.
Puoliksi syöty munkki jäi pöydälle kun Petäjän toinen naistutkija nosti peukkunsa pystyyn puhuttuaan lyhyen puhelun.
-Entä tämä? nainen sanoi ja osoitti muistivihkoaan. Uolevi Martti Karhu, luki paperissa.
-Kumma nimi, etunimet eivät soinnu ollenkaan yhteen, Joronen ihmetteli.
-Hänessä on jotakin tuttua. Minä googlaan, ponnaripää sanoi ja melkein samassa ruudulle pamahti Uolevi Martti Karhua koskevia lehtiuutisia. Mies oli Tampereen Yliopiston määräaikainen professori. Karhu oli Googlen mukaan kirjoittanut lukuisia artikkeleita kuntataloudesta.
-Polttaako? Hän näyttää käyttävän Martti etunimeä.
-Ei nuolaista vielä. Lähdetään Karhun asunnolle.
Ponnaripää hyppäsi Mondeon rattiin ja Aleksis Kiven kadulla oltiin muutamassa minuutissa. Poliisikaksikko joutui hetken odottelemaan huoltomiestä, joka oli varmuudeksi pyydetty mukaan. Joronen rimpautti ovikelloa. Asunnossa oli aivan hiljaista. Huoltomies avasi oven.
Asunto oli yllätys. Siinä oli vain parikymmentä neliötä. Pidemmällä seinällä oli joustinpatjasänky, sen vieressä nojatuoli ja leveällä ikkunalaudalla pieni televisio. Tiskipöydällä nökötti kahvinkeitin. Muuta kalustusta ei ollut.
-Tämä ei voi olla Karhun ainoa asunto, Joronen tuumaili.
-Tarkistetaan osoitetiedot, naiskonstaapeli vastasi ja soitti saman tien.
-Olet oikeassa. Karhu asuu varsinaisesti Turussa.
-Yksin?
-Samassa osoitteessa on kirjoilla Liisa Marjukka Karhu. Lienee vaimo.
-Kiitoksia…. tuota, tuota, en muista etunimeäsi, Joronen takelteli.
-Etkä sukunimeä, ponnaripää nauroi.
-Minä olen Saara Viuhkola
-Sorry ja minä lähden nyt Turkuun. Lähdetkö mukaan?
-Tuo taisi olla määräys eikä kysymys.