Joronen käveli Tampereen Aleksis Kiven katua. Porttikongi, jossa Sini Sandren oli murhattu, löytyi helposti. Kuolemasta muistuttivat enää vain asfaltissa heikosti näkyvät kuivuneet veritahrat.
Tampereen poliisit olivat käyneet huolellisesti talon asukkaat läpi. Heinäkuusta johtuen ihmisten tavoittaminen oli ollut vaikeaa, mutta lopulta kaikki oli löydetty. Epäilyksiä oli herättänyt vain alkoholisoitunut entinen kansanedustaja. Hänellä ei ollut alibia, mutta selvänä hetkenä mies oli kyennyt vakuuttamaan virkavallan siitä, että ei ollut edes kuullut Sini Sandren nimisestä henkilöstä.
Joronen palasi kadulle ja pani tupakaksi. Vastaan tuli kolme kaveria työhaalareissa. Joronen pysäytti heidät hetken mielijohteesta.
-Anteeksi missä talossa teette remonttia? Joronen kysyi.
-Tuossa, vanhin miestä vastasi ja osoitti sadan metrin päässä näkyvää rapattua kerrostaloa. - Miksi kysyt?
-Pitäisi ratkaista yksi mysteeri, Joronen vastasi ja jätti mieskolmikon ihmettelemään.
Remonttitalon sisäpihalla oli rakennustarvikkeita sikin sokin. Varttunut nainen siivosi työmaata hiki valuen.
-Ovatko nämä raudat olleet täällä pitkään? Joronen kysyi.
-Minä teen nyt töitäni.
Joronen kaivoi virkamerkkinsä esiin. Sen nähtyään nainen muuttui yhteistyöhaluiseksi.
-Juu, tavarat ovat välillä sisällä, välillä ulkona.
-Kiitos paljon.
Raudat, joita nainen pinosi, olivat taatusti samaa materiaalia kuin Sini Sandrenin tappamiseen käytetty tanko.
Joronen kaivoi puhelimensa esiin ja soitti kollegalleen Petäjälle.
-Kuinka tarkkaan olette käyneet läpi Sandrenin kuolinpaikan lähitalojen asukkaat
-Vain satunnaisotoksin.
Petäjä oli jo ehtinyt tottua Jorosen suoraan tyyliin.
-Luulen, että löysin talon, jonka takapihalta tappaja on napannut murhavälineen. Talossa tehdään remppaa.
-Olemme tainneet olla huolimattomia, resurssipula mikä resurssipula, Petäjä valitteli.
-Tulen sinne. Pääsette hommiin.
-Kuule, minullakin on yksi kiinnostava tieto. Keskusrikospoliisin pojat Kuopiosta soittivat juuri. Olivat kuulleet kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pekka Kantavierrettä, joka oli kertonut nähneensä Janne Vanhatalon murahailtana eräässä erikoisoluiden baarissa.
-Yksin?
-Juu, Vanhatalo oli ollut yksin.
-Miksi tieto on kiinnostava?
-Baari on aivan Aleksis Kiven kadun tuntumassa.
Joronen lopetti puhelun, eikä ehtinyt miettiä Vanhataloa kuin hetken, kun puhelin pirahti uudelleen. Soittaja oli Maire.
-Olen lähdössä Merikarvialle. Palaa asiaan kun olet selvittänyt murhan. Kliks.
Tuli ainakin selväksi mitä naisystävä ajatteli murhatutkimuksesta keskikesällä.