Joronen oli nukkunut yönsä huonosti. Hän oli miettinyt Jimmy Salmista ja Roni Haukkaa, itseään melkoisina torpedoina pitäviä nuoria miehiä, jotka kuitenkin parahtivat itkuun kun poliisi löi nyrkin pöytään.
Joku rikostutkija olisi voinut väittää paatoksella, että Salminen ja Haukka laittoivat Sandrenin kylmäksi. Joku toinen panisi päänsä pantiksi, että Nekalan Natsien kaltaiset luuserit eivät kykene kuin uhoamaan, mutta tositoimiin heistä ei ole.
Joronen ei tiennyt. Suomeen oli suuresta maailmasta kotiutunut uudenlaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä, joiden vaarallisuutta poliisi ei osannut oikein arvioida.
Pelkästään Nekalan Natsien varaan ei syyllisyysolettamaa ollut syytä jättää. Kuntaihmisten ja tuttavapiirien roolit piti selvittää loppuun saakka. Oli aika palata tien päälle. Onneksi Maire oli lupautunut mukaan.
Lähdettiin kohti pohjoista.
-Oletko ennen käynyt Lapissa? Maire uteli.
-Olen käynyt Stadin ulkopuolella vain duuniasioissa. Emme taida mennä Lappiin saakka. Pysähdymme ensin Jyväskylässä, sieltä jatkamme Kajaaniin ja luulen, että on pakko käydä myös Oulussa.
-Jaha, hyvä että kerrot etukäteen. Jos olisi enemmän aikaa, olisimme voineet mennä Savonlinnan oopperajuhlille, Maire aprikoi.
-Täh, ehkä kuitenkin mieluummin Mikkelin raveihin.
-Hyvä kompromissi voisi olla Minna Kaupin katsominen suunnistuksen maailmanmestaruuskisoissa.
-Ei ollenkaan huono ajatus, Joronen nauroi.
-Tiedän, että et puhu työasioistasi. Silti ihmettelen, miksi matkailet ympäri maata kuulustelemassa ihmisiä. Eikö ne pojat, Jimmy ja Roni, saatu kiinni ja sillä selvä.
- Et ole ensimmäinen, joka ihmettelee ajatuksenjuoksuani. Mutta silti en ryhdy selittämään. Sen voin sanoa, että en kuulustele, jututan vain.
-Minulla olisi ehdotus? Maire arvuutteli.
-No?
-Rönnin lavalla on tänään tanssit. Eikö mentäisi? Se olisi melkein matkan varrella.
-Minä lavatansseihin?
-Juuri niin. Kai sinä tanssia osaat?
Joronen osasi, mutta edellisestä kerrasta oli kauan.
-Kyllä kai jollakin tavalla.
-Kiva kun suostut. Otin ajo-ohjeet mukaan.
Paikka löytyi helposti. Esiintymässä olivat Antero Mertaranta All Stars ja Seppo Tammilehto. Muutaman kappaleen jälkeen homma alkoi kulkea. Jorosen oli pakko myöntää, että hän nautti. Piti vain toivoa, että keskusrikospoliisin väestä ei kenelläkään ollut Oriveden suunnassa kesämökkiä. Työpaikalla Jorosella oli tapana naureskella vikkelän foxin miehille.
Tauolla Joronen haki itselleen ja Mairelle kahvit ja munkit ja ajatteli, että Sandrenin murhasta riitti kertomista vielä jälkipolville.