Joronen painoi korvansa kiinni viehättävän rintamamiestalon piharakennuksen oveen kuullakseen mitä sisällä puhuttiin. Olkapään yli kurkisteli poliisikollega Petäjä. Hieman kauempana tilannetta varmisteli järjestyspoliisin partio.
-Kuuletko mitään? Petäjä uteli.
-Nyt kuulen, Joronen kuiskasi.
Äänet sisällä voimistuivat. Puhujien hätä oli helppo aistia.
-Lue Jimmy vielä kerran mitä meistä sanotaan Iltsikassa.
-Opettele helvetti vieköön itse lukemaan. Täyttä paskaa koko juttu. Poliisi pitää meitä vaarallisina ja kehottaa ihmisiä varovaisuuteen. Ei päätä eikä häntää.
-Onko Juusti vasikoinut? Haukka voihkaisi.
-Kuka muukaan. Juusti on pelastanut oman nahkansa ja ilmiantanut meidät, Salminen arvioi.
Jorosen mielestä oli aika toimia. Hän vinkkasi järjestyspartion luokseen.
-Selviydyttekö sisään menosta?
-Tottakai, kaverit vastasivat yhdestä suusta, vaikka kumpaakin nuorta miestä jännitti selvästi
-Antakaa mennä.
Kookkaampi poliisi tempaisi oven auki ja karjaisi: - Poliisi, kaikki maahan.
Ongelmia ei syntynyt. Jimmy Salminen ja Roni Haukka tottelivat kuuliaisesti. Joronen astui sisään ja huomasi, että toinen maassa makaavista pojista itki.
Joronen komensi järjestyspartion kuljettamaan pojat Sorinkadulle kuulusteltavaksi. Itse hän hyppäsi Petäjän kanssa Corollaansa.
-Mitä sanot? Petäjä kysyi kun kukaan ei ollut enää kuulemassa.
-Hirveän vaikea sanoa. Sandren oli hyvännäköinen mimmi ja lyön vetoa, että Salminen ja Haukka ovat tähänastisessa elämässään hoidellet naisia vain päiväunissaan. Tilaisuus tekee varkaan monessa asiassa.
Päästyään takaisin Sorinkadun poliisiasemalle, Joronen ajatteli, että kuulustelu oli syytä suorittaa rauhallisesti. Kaverukset olivat siinä mielentilassa, että huutaminen tai painostus olisi huonoa taktiikkaa.
-Tiedämme, että seurasitte tohtori Sini Sandrenia murhailtana. Kertokaa mitä tapahtui.
-Kuulumme Suomen Pelastajiin, tai me kutsumme yhdistystä Nekalan Natseiksi.
-Niin?
-Sitä vetää Kalervo Juusti niminen äijä. Vanha juoppo, joka lähetti meidät uhkailemaan Sandrenia.
-Miksi?
-Joku kuntajuttu, en minä tiedä. Eikä kiinnosta tietää.
-Pitikö teidän tappaa Sandren?
-Pelotella vain.
-Mutta tapoitte vahingossa?
-Ei varmasti tapettu. Ei edes puhuttu kun vastaan tuli hyvänäköisiä typyjä. Jäätiin juttelemaan ja Sandren hävisi.
-Kyllä te tapoitte?
-Ei takuulla, Salminen parahti ja alkoi itkeä. Haukka oli alkanut kyynelehtiä jo hetkeä aikaisemmin.
Joronen alkoi aika varma siitä mitä ei ollut tapahtunut. Mutta siitä mitä oli tapahtunut, hän ei ollut kovin valmis lyömään vetoa.