Joronen oli lapsuudessaan käynyt vain kerran Helsingin ulkopuolella. Hänet oli kuusivuotiaana lähetetty kahdeksi viikoksi tätinsä luo Lapualle. Muistot reissusta olivat vähäiset. Parhaiten oli jäänyt mieleen linja-automatka Kuortaneen urheiluopistolle. Täti oli ostanut perillä limonaatia ja serkkujen kanssa oli ihmetelty ulkotilassa ollutta uima-allasta.
Ajaessaan Mairen kanssa opistoalueelle Joronen huomasi, että kaikki oli viidessäkymmenessä vuodessa muuttunut. Uutta ja hienoa.
Tapaaminen tennisleirillä olevan Janne Vanhatalon kanssa odotti. Mukaan oli tulossa myös Petäjä. Tutkijakollega oli väittänyt, että hänen läsnäolonsa oli välttämätön, koska Vanhatalo oli eteläpohjalainen. Olemme oma rotumme, jota muut eivät ymmärrä, oli Petäjä valistanut.
Joronen etsi parkkipaikan ja laittoi tupakaksi heti kun uimaan lähtenyt Maire hävisi näkyvistä. Kauniilla terassilla teki mieli olutta, mutta virka-asiat ajoivat nautinnon ohi. Petäjä saapui kymmenen minuutin odottelun jälkeen.
-En ole aivan varma, olenko viisas kun ryntäilen ympäri maata? Joronen aloitti.
-Kuulemiset on pakko hoitaa näin. Virka-apuina tulee huonoa jälkeä, tiedät kyllä. Ja niiden kahden lippahattupään etsimisessä Tampereella meistä ei ole hyötyä. Kaverit löytyvät sitten kun löytyvät, Petäjä lohdutteli.
Vanhatalo ilmestyi terassille suihkun raikkaana. Hän kuului vaatteilla keikaroiviin miehiin, joita virkamiesmaailmassa ei montaa ollut. Päällä oli tummansiniset puuvillahousut ja valkoinen tennispaita. Kasvoilla oli kestohymy.
-Te olitte Tampereella kun Sini Sandren kuoli? Joronen aloitti ilman small takia. Turhien höpöttäminen ei Jorosen kuuleman mukaan ollut Etelä-Pohjanmaalla tapana.
-Kyllä.
-Olitte ehdolla samaan virkaan?
-Pitää paikkansa.
-Juttelitteko Sandrenin kanssa illan aikana?
-Vain muutaman sanan Raatihuoneella.
-Kuinka hyvin tunnette hänet?
-En hyvin, tapasin häntä satunnaisesti yhteisissä kokouksissa.
-Kuinka vietitte loppuillan Tampereella.
- Tarkoitus oli mennä ajoissa nukkumaan, mutta ei se onnistunut. Kaupungilla meni aika myöhään.
-Missä seurassa?
-Ihan yksin vaan.
-Missä paikoissa olitte?
-Taisin käydä kolmessa baarissa. Yhden nimi oli Gloria, muita en muista.
-Olitteko humalassa?
-Vain hieman. En halunnut muiden seuraan, koska se olisi voinut tuntua virkaan tyrkyttäytymiseltä. Kuntajohtajat ovat itsellistä väkeä. Heitä ei kannata mielistellä.
-Ette tavanneet kaupungilla yhtään tuttua?
-En.
Keskustelu jatkui. Vanhatalo vastaili itsevarman hyväntuulisena.