Jimmy Salminen ja Roni Haukka olivat edellisen viiden päivän aikana lukeneet sanomalehtiä enemmän kuin siihen astisessa elämässä yhteensä. Jimmy nousi vuoteesta jo ennen kuutta ja kävi pihistämässä läheiseltä rivitaloalueelta jonkun postilaatikosta Aamulehden. Lehti kirjoitti Sini Sandrenista joka päivä.
Kahdeksan jälkeen oli tavaksi tullut käydä herättämässä Ronin ja yhdessä oli menty ostamaan iltapäivälehdet. Jimmy osti Ilta-Sanomat, Roni Iltalehden. Lehdet hankittiin aina eri paikoista, jotta naamat eivät tulleet liian tutuiksi.
Tunnistamisen välttämiseksi Jimmy oli vetänyt päähänsä pipon, vaikka edelleen mentiin hellelukemissa. Hän vilkaisi ympärilleen, ketään ei aamuvarhaisella ollut liikkeellä. Ensimmäinen laatikko, tyhjä. Toinen laatikko, jo tärppäsi. Jimmy taittoi lehden huomaamattomaksi kainaloonsa ja lähti ripeästi takaisin kodin suuntaan.
Päästyään huoneeseensa, hän avasi lehden. Perkeleen, perkele. Jimmyn lukutaito ei ollut kehuttava, mutta pelkkä vilkaisu kertoi, että poliisi toivoi vihjeitä kahdesta suuriin lippalakkeihin ja aurinkolaseihin pukeutuneesta nuoresta miehestä. Ei puuttunut kuin kuvat. Helvetin helvetti.
Jimmy kaivoi puhelimensa esiin ja aikoi soittaa Ronille. Ei sittenkään, puhelin saattoi olla poliisin valvonnassa. Jimmy ei ymmärtänyt kuuntelutekniikasta tuon taivaallista, mutta päätti olla varovainen. Hän sulloi lehden paidan alle ja lähti herättelemään Ronia.
Roni nukkui kesäisin vanhempiensa rintamamiestalon pienessä piharakennuksessa. Jimmy piti koputtaa oven monta kertaa ennen kuin uninen ja krapulainen kaveri tuli avaamaan.
-Vittu, me taidetaan olla kusessa, Jimmy sanoi ja näytti Aamulehden otsikkoa.
-Voi hemmetti ja iltapäivälehdissä on taatusti vielä puolet suuremmat otsikot.
Jimmy istahti pienen huoneen ainoalle jakkaralle. Roni meni jääkaapille ja nappasi sieltä pari pulloa olutta.
-Ei ruveta ryyppäämään. Juovuksissa tulee tehtyä virheitä. Jos me ei olisi vedetty bisseä ja tabuja sekaisin, se sähköposti Sandrenille olisi jäänyt lähettämättä, Jimmy mietiskeli.
-Joo, niin kai. Mutta on pakko loiventaa krapulaa. Kai sinäkin yhden voit ottaa?
-No ehkä, mutta siihen saa jäädä.
Yhteen juominen ei jäänyt. Pojat joivat neljä pulloa mieheen ja hakivat Siwan auettua lisää. Iltapäivällä suru puserossa alkoi hellittää. Sen verran kaverukset pöhnältään ymmärsivät, että kaupungilla ei kannattanut liikkua yhdessä. He päättivät aamuisin tavata Ronin asumassa piharakennuksessa, mutta muutoin kumpikin pysyttelisi omissa oloissaan.
