Viileää kesää oli kestänyt vain kaksi päivää. Jo aamusta alkaen Pirkanmaalle oli iskenyt kunnon helle. Komisario Petäjän kaksi nuorta naispuolista rikospoliisia oli ahkeroinut Sandrenin pankki-ja puhelin ja sähköpostitietojen kanssa.
Raha-asiat olivat kunnossa, merkillisiä tilisiirtoja ollut. Puhelintietojen läpikäynti oli hidasta. Sandren oli soittanut paljon ja hänelle oli soitettu usein. Myös tekstiviestejä oli kosolti, mutta ne koskivat pelkkiä virka-asioita.
Sähköpostit saivat Jorosen hätkähtämään. Helsingin kaupunginvaltuutettuna hänellä oli jonkinlainen tuntuma vihaposteihin, mutta silti Sandrenin meilien sävy yllätti. Kieli oli niin rajua: helvetin meikkinaama, kuntahuora, saatanan hesalainen, mitä Sandren ei tosin ollut….
-Olemme saaneet jäljitetyksi jo aika monta viestiä. Ne henkilöt, joiden kanssa olemme päässeet puheisiin, ovat kaikki Oulusta tai Lahdesta ponnaripäinen rikoskonstaapeli kertoi.- Mutta yksi viesti on lähetetty Tampereen Metso-kirjastosta. Ja kaiken lisäksi päivä ennen murhaa.
-Mitä siinä sanotaan?
-Ei pahemmasta päästä. Sandrenin käsketään lopettaa hommansa, muutoin käy huonosti.
-Arvausta lähettäjästä?
-Hotmail osoite on tietenkin tekaistu. Kirjastonhoitaja epäili, että asialla saattaisi olla kaksi nuorta miestä, joilla oli aurinkolasit ja kummalliset hatut. Ainakin he olivat siihen aikaan koneella. Eivät ole vakioasiakkaita.
-Valvontakameran nauha?
-Sellaista ei valitettavasti ole.
-Entä katujen kamerat?
-Selvityksessä. Mutta jos kavereilla on joku rooli, olisivatko niin tyhmiä, että kulkisivat samoissa hassuissa asuissa?
-Kolmenkymmenen vuoden kokemuksella sanon, älkää koskaan yliarvioiko suomalaisen konnan älykkyyttä.
-Viesti ymmärretty. Tosin jos kirjastonhoitajaa on uskominen, kaverit olivat kätkeneet kasvonsa lippahattuihinsa ja aurinkolaseihinsa niin hyvin, että tunnistaminen voi olla vaikeaa.
-Niinpä.
Joronen vetäytyi hänelle varattuun työhuoneeseen ja pyyhki hikeä kasvoiltaan. Hän ei osannut päättää, tarvittiinko häntä Tampereella vai ei. Maire oli viihtynyt pari viileää päivää kaupungissa mainiosti, mutta alkaisi taatusti helteellä kaivata saareensa.
Jos kyseessä oli pelkkä ryöstömurha, Jorosen kannatti pakata kamansa. Mutta entä jos asialla oli joku ääriliike tai politiikan puoli? Silloin Petäjä kaipasi taatusti apua.
Mietintä keskeytyi, kun toinen rikoskonstaapeleista avasi oven.
-Olemme löytäneet tyttöryhmän, joka pyöri murhailtana Laukontorilla. Olivat aika kekkulissa, mutta väittävät nähneensä Kalervo Kummolan
-Anteeeksi mitä? Joronen hämmästeli.