Kuntakeskustelu roihahti hetkessä todella kuumaksi. Poliitikot ja puolueet esittelevät kilvan mallejaan, jotka kertovat ilahduttavasti valmiudesta rohkeisiinkin muutoksiin.
Pohjois-Suomi on elokuun ajan tuntunut olevan puolueiden erityisessä suojeluksessa. Rovaniemen kuntaliitoksen tuomat uudet kunnallisvaalit lokakuussa ovat vetäneet puolueen toisensa jälkeen Lapin pääkaupunkiin kokouksiaan pitämään, viimeisimpänä vasemmistoliiton, jonka eduskuntaryhmän kesäkokous on siellä parhaillaan koolla.
Oulussa puolestaan kokoontuu kokoomuksen eduskuntaryhmä. Isoimmat oppositiopuolueet ovat näin ollen ryhminä koolla vasta hallituksen budjettiriihen jälkeen, jolloin ne eivät enää pysty sanomaan käsityksiään siitä, mitä hallituksen pitäisi tehdä. Ne sen sijaan tyytyvät lähinnä moittimaan sitä, mitä hallitus teki tai jätti tekemättä. On aivan kuin oppositio ajoituksellaan tunnustaisi, että keinot vaikuttaa politiikkaan hallituksen ulkopuolella ovat vähissä. Niin kuin ne ovatkin.
Puolueiden kesäkokoukset ovatkin yleensä lähinnä toiminnan käynnistelyä lomien jälkeen ja näyttäytymistä eri puolilla maata. Politiikasta puhutaan sen mukaan kuin sitä on tarjolla: ennen budjettiriihtä elokuun kantavana teemana olivat liikenneväylät.
Tähän tilanteeseen alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen ja projektipäällikkö Jukka Peltomäen loppuviikosta esittelemä aluekuntamalli tuli kuin taivaan lahjana. Kaikki kynnelle kykenevät poliitikot ottavat siihen kilvan kantaa, ja yhteistä näyttää olevan se, että nykyisen tilanteen puolustajat ovat vähissä - paitsi kuntapäättäjien keskuudessa.
Esimerkiksi kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen käytti maanantaina Oulussa eduskuntaryhmänsä kokouksessa suurimman osan puheenvuorostaan juuri kuntakysymyksiin. Kokoomuksessa kiireellä laadittu tausta-analyysi päätyy siihen, että paras vaihtoehto rakentuisi nykyisten seutukuntien tai osaamiskeskusten pohjalle. Se tarkoittaisi 80-120 kuntaa nykyisten 432:n sijaan.
Seutukuntia tarjoili ratkaisumalliksi myös SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman. Oppositiosta taas vihreät antoivat viikonloppuna kiitosta aluekuntamallille: sitä pidettiin jopa hallituskauden rohkeimpana poliittisena aloitteena.
Keskustan suunnalla on ollut hiljaisempaa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että Manninen ei ole yksin puolueessaan. Jos suurin kuntapuolue keskusta olisi tällaista täysremonttia vastaan, se olisi jo tehty suureen ääneen tiettäväksi. Nyt keskustaa saattaa houkutella tilaisuus päästä isoksi vallankäyttäjäksi maakunnissa, joita ehdotus tosiasiallisesti vahvistaisi.
Mitään valmista ratkaisumallia ei näistä puheista vielä ole esiin noussut, eikä sitä kukaan ole odottanutkaan. Poliittisen keskustelun asiasta voi odottaa ja toivoa jatkuvan kiivaana vielä pitkään, ja monista muista poliittisista sananvaihdoista poiketen tässä on mukana myös todellista sisältöä. Asioita ei ole valmiiksi päätetty, ja puolueiden mielipiteillä on merkitystä.
Rintamalinjat eivät vielä ole täysin selvillä, mutta alun linjaukset viittaavat, että hallituksen ja opposition jako rikkoutuu: kokoomus ja SDP ovat asettumassa seutukuntamallin taakse, keskusta ja vihreät myötäilevät aluekuntamallia. Se enteilee poliittisesti hyvin kuumaa ja mielenkiintoista kuntakeskustelua. On vielä arvoitus, mihin se aikanaan johtaa, mutta uusi kuntaehdotus näyttää saaneen Suomen politiikkaan liikettä, jollaista ei ole pitkään aikaan nähty.