Koulutus: Par­tu­ri-kam­paa­moil­la on pula pä­te­vis­tä työn­te­ki­jöis­tä

Panimot: Kemiin pe­rus­te­taan panimo, jonka tarina on kuin elo­ku­vis­ta

Mainos: Kalevan syys­lo­ma­tar­jous 5 viikkoa diginä ja pai­net­tu­na! Tilaa tästä.

Pääkirjoitus

Kun­nal­lis­ve­ro kohti ki­pu­ra­jaa

Vaikka valtion miljardiluokan säästötoimet pannaan täytäntöön, paine kunnallisveron korottamiseen säilyy. Rakenneuudistukset tehoavat vasta vuosien kuluttua.

Kunnallisveroon kohdistuu kovia paineita. Näin on tapahtunut jo pidemmän aikaa. Vähintään kolmannes kunnista on korottamassa veroprosenttiaan ensi vuonna. Keskimääräinen vero hipoo jo ennätyksellistä 20 prosentin rajaa. Pohjois-Pohjanmaalla veroa aikoo nostaa ainakin 11 kuntaa.

Tilanteeseen ei ole luvassa parannusta lähivuosina, vaikka Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen elokuussa tekemät päätökset rakenneuudistuksista pantaisiinkin täytäntöön. Helpotus tätä kautta näkyy kuntien kukkarossa vasta vuosien päästä, jos sittenkään.

Keskimääräinen kunnallisvero on noussut tasaiseen tahtiin kolme viime vuosikymmentä. Osasyynä tähän on se, että valtio on sälyttänyt kunnille uusia tehtäviä koko ajan ilman, että niiden täysimääräinen rahoitus olisi varmistettu.

Kunnilla lasketaan olevan jo 535 lakisääteistä tehtävää ja muuta velvoitetta. Suurin osa liittyy sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä koulutukseen.

Kunnallisveroprosentti on kussakin kunnassa kaikille samansuuruinen, ja siitä päättää valtuusto. Veroprosentit kuntien kesken sen sijaan saattavat vaihdella huomattavasti; jopa yli viisi prosenttiyksikköä. Tämä tarkoittaa sitä, että kalliimman veron kunnassa 3 000 euroa kuukaudessa ansaitseva keskituloinen maksaa noin 150 euroa kuussa enemmän veroa kuin alemman veroprosentin kunnassa asuva.

Korkeimmat veroprosentit ovat useimmiten siellä, missä tulotaso muutenkin on alhaisin. Paine veronkorotuksiin on niinikään suurin vähävaraisimmilla alueilla. Ellei menojen lisäysautomaattia saada tukituksi, kuntien väliset erot kasvavat nykyisestään.

Hallitus tähtää rakenneuudistuksellaan siihen, että kuntien menoja leikataan vähentämällä niiden tehtäviä.
Miljardiluokan menoleikkaus on kuitenkin niin suuri, ettei se voi olla vaikuttamatta palveluihin.

Kunnilta vaatii melkoista luovuutta kyetä järjestämään palvelut uudella tavalla ilman, ettei niitä yksinkertaisesti vain lopeteta tarjoamasta. Suurin osa tehtävistä on sellaisia, että ne on joka tapauksessa järjestettävä tavalla tai toisella.

On helppo sanoa, että leikataan kunnallista byrokratiaa ja turhia menoja. Hallinnolliset menot varsinkin pienemmissä kunnissa ovat jo niin mitättömät, että vaikka koko hallinto lopetettaisiin, tulojen ja menojen epäsuhtaa sillä ei korjattaisi. Täytyy muistaa, että hallintoakin tarvitaan tehtävien hoidossa.

Kuntien taloustilanteeseen ei ole luvassa helpotusta lähiaikoina. Päinvastoin, menot kasvavat väestön ikääntyessä. Kunnalliset verot ovat jo niin korkeat, ettei toimintoja voida rakentaa niiden korottamisen varaan.

Muutos voi tapahtua vain sitä kautta, että palvelurakenteita uudistetaan. Tämä tie puolestaan on hidas ja tulee nostattamaan vastarintaa.

Tulevaisuudessa kansalaiset joutunevat ottamaan itse lisää vastuuta hyvinvoinnistaan. Tämä tarkoittaa, että ihmisten täytyy maksaa lisää tarvitsemistaan palveluista huolimatta siitä, kuka ne tuottaa.