Kaupunginjohtaja Ossi Repo bongaa näyttelyvitriinistä reilun kymmenen vuoden takaisen kunnalliskertomuksen sivun, jossa kaupungin vakavaraisuuden kerrotaan kohentuneen.
Elettiin edellisen laman syvänteen reunalla, eikä kyse ole kuin nollatuloksesta, mutta siitäkin voidaan tänään vain haaveilla.
Vanhat kunnalliskertomukset ovat muualla arkistojen pohjimmaista mappikamaa, mutta Kemissä nämä aarteet pistetään lasin alle näytteille. Kysymys on tietenkin perjantaina alkaneista Kemin 28. kansainvälisistä sarjakuvapäivistä ja kaupungin 140-juhlavuoden kunniaksi pystytetystä pienimuotoisesta Kemi sarjakuvassa -näyttelystä. Se kertoo myös parin vuosikymmenen takaisista ajoista, kun sarjakuva sukelsi ykkösvirkamiehen kutsumana byrokratiaan.
Silloinen kaupunginjohtaja Juhani Leino esitti nykyiselle Limingan taidekoulun sarjakuvaopettajalle Keijo Ahlqvistille sarjakuvallisen vuosikertomuksen tekemistä. Pantiin tuulemaan: 1986 syntyi Kertomus Kemistä ja sittemmin paljon muuta, muun muassa eräänlainen kunnalliskertomus sekä joutsenlauluna Jyviä ja papanoita.
Ahlqvist ei ole havainnut, että mikään muu meikäläinen kunta olisi lähtenyt tälle tielle.
Uutta ja kutkuttavaa
"Se oli uutta ja kutkuttavaa. Uusien asioiden tekeminen pistää mielen liikkeelle. Eikä traumojakaan jäänyt, jos ei lasketa lukuun sitä, että originaalien päälle kaatui nestettä (olutta), kun sitä esiteltiin Leinolle", Keijo Ahlqvist muistelee.
Tuskinpa missään muualla kunnalliskertomukset ovat olleet vastaavanlaisia mediatapauksia, eikä varmasti minkään muun kaupungin vuoden kierron ylöspanoa ole kritisoitu lehtien kulttuurisivuilla.
Leino pani pallon pyörimään, ja kemiläinen byrokratia hyödynsi sarjakuvaa monin tavoin. Ilmapiiri oli altis eikä raha ollut vielä niin tiukassa kuin nykyään. Revon mukaan tämän päivän Kemikään ei ampuisi lonkalta alas ideoita joidenkin asioiden pukemisesta sarjakuva-asuun. Rättisitikkamiestä viehättää, että Kertomuksessa Kemistä tutustutaan kaupunkiin rättisitikkavedolla.
"Vastaus on periaatteessa kyllä, jos vaan on sen tyyppisiä taiteilijoita käytössä. Itsekin muistan Kertomuksen Kemistä hyvin. Sen innoittamana seutukaavaliitto teki seuraavana vuonna toimintakertomuksensa h-päältä kirjoitettuna", Repo kertoo, ja huokaa, että juuri tällä hetkellä päällimmäisenä on taloudellinen tuska. "Sarjakuva olisi paikallaan, jos sen muodossa voitaisiin havainnollistaa erityisesti se, ettei voi syödä enemmän kuin tienaa."
Kemiläisen tekijäporukan hajaantuminen eri suuntiin katkaisi sarjakuvalliset kunnalliskertomukset ja hyötysarjakuvayksikön.
Kemin sarjakuvakeskuksen puheenjohtaja Ilpo Koskela ei panisi lopullista pistettä tälle historialle. Koskelaa ajatus kutkuttaa, vaikka hän ymmärtääkin, että kriisikunnassa raha konsultoi nyt toiseen suuntaan.
Kuvallista käyttökieltä
Sarjakuvallinen kunnalliskertomus oli eräänlainen lähtölaukaus hyötysarjakuvalle. Ahlqvist ja kemiläistynyt Ari Kutila väänsivät hankalia asioita, kuten säteilyturvakysymyksiä, sarjakuvan kielelle. Työvoimahallinto työllisti, samoin koulut ja työväenopisto.
Hyötysarjakuva elää edelleen. Limingan taidekoulussa on suunnitteilla opiskelijatyönä maahanmuuttajamateriaalia, jossa on määrä opettaa maahanmuuttajille puhekielen suomea ja suomalaista kulttuuria.
Kemin tämänvuotisilla festivaaleilla ovat pääosissa manga, historia ja pienlehdet. Sarjakuvatarjotin on monivärinen ja Manga-lauantaikin on laajentunut kaksipäiväiseksi Kitaconiksi.
Päivien päävieras on mangan ammattilaisia, nimittäin Japanissa syntynyt manga-taiteilija Chie Kutsuwada.
