Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Elojazz 4.8.2017 Prunnitori Rauhala
Voiko Akselin ja Elinan häävalssi taipua jazzsovitukseen, mietin kun kappaleen sovittaja Vellu Halkosalmi esittelee kappaleen. Tuo iki-ihana suomalainen häävalssien ikoni, jonka jokainen suomalainen tuntee. Katselen, kun Maria Ylipää hymyilee vieressä keinuen tulevien rytmien tahdissa. Taustalla Oulu All Star Big Band soittajineen odottaa kapellimestarin merkkiä aloitukseen. Yleisöltä kysytään, kuinka monen häissä Akselin ja Elinan häävalssi on soinut. Käsiä nousee siellä ja täällä. Aivan, Akselin ja Elinan häävalssi on ikoni. Samalla mietin, kuinkahan me suomalaiset taipuisimme tähän häävalssiin jazzhenkisenä versiona. Monenlaiset mielikuvat nousevat silmieni eteen ja hymähdän.
Kun kappale kajahtaa upeasti ilmoille ja Maria Ylipään kaunis ääni pääsee valloilleen, en epäile enää yhtään tuon ryhmän kykyä muuttaa suomalaiset ikivihreät kappaleet jazzmoodiin. Kauniissa kesäillassa soljuva kappale valtaa Prunnitorin ja ihmiset keinuvat musiikin tahdissa. Hymyt nousevat ihmisten huulille. Luulenpa, että meidän monen mielissä on jonkinlainen muisto tapahtumasta, johon Akselin ja Elinan häävalssi liittyy. Totean mielessäni tämän kappaleen taipuvan loistavasti jazzsovitukseen ja meidän suomalaisten hääperinteisiin.
Oulu All Star Big Band Feat. Maria Ylipää & Jukka Eskola loihtivat meille miellyttävän kokonaisuuden suomalaisista ikivihreistä kappaleista. Vellu Halkosalmi sanoi kappaleiden sovittamisen olevan kuin työskentelyä pimeässä huoneessa ja kappaleiden näkevän päivän valon esityshetkellä. Kokonaisuus oli helppoa kuunneltavaa tuttujen kappaleiden myötä. Rauhalan miljöö tarjoaa upeat puitteet tämän tyyliselle tapahtumalle, ja tunnelma oli kaiken kaikkiaan rento, sanoisin jopa pirskahteleva.
Seuraavaksi lavan otti haltuun saksofonisti Jerry Bergonzi ja trumpetisti Tim Hagans Yhdysvalloista. Tätä esitystä olin odottanut, sillä meillä saksofonimusiikki on kuulunut arkeen monien vuosien ajan. Jerry Bergonzin kyvyt ovat kiistatta ilmiömäiset. Saksofonin upeat soinnut pureutuivat syvälle ihon alle ja saivat ihokarvat nousemaan pystyyn. Saksofonissa vaan on se jokin juttu. Koko ryhmä taituroi instrumenttiensa kanssa upeasti. Välillä illassa kajahtivat pianon sävelet vaihtuen sitten yleisön aplodien saattelemana Anders Mogensenin rumpusooloon. Ja silti kaikesta monimutkaisuudesta huolimatta kaikki vaikutti niin helpolta.
Huolimatta soittajien upeasta taituroinnista kokonaisuus jäi minulle hieman epäselväksi. Ihan kuin jotain puuttuisi. Katselin ympärilleni pimenevässä illassa ja mietin mitä se on. Hetken päästä tajusin, että mielikuvani muodostaa muusikkojen ympärille hämyisen jazzluolan. Suomalainen auringonlasku ja tämän kaltainen musiikki muodosti yhdistelmän, joka vaati uudenlaisen lähestymistavan.
Illan viimeisenä ryhmänä lavalle nousi Trio Toffa. Aurinko oli jo painunut taivaanrannan taakse ja ilta oli tarjonnut muutaman vesipisarankin. Esite lupasi superenergiaa ja ultrapositiivisuutta. Ryhmän saapuessa lavalle ymmärsin noiden adjektiivien merkityksen. Vaikka ilma oli viilentynyt, se ei Noël Saizonoun menoa hidastanut. Rytmit veivät yleisön jonnekin lämpimään ja silmien edessä siinsivät palmut. Eriskummallinen ryhmä, jossa monenlainen osaaminen yhdistyi yhdeksi kokonaisuudeksi. Petri Kauton ja Kari Ikosen eläytyminen oli vailla vertaa. Ymmärsin pian, että tämän ryhmän kohdalla toimivan kokonaisuuden muodostaa musiikin erilaisuus ja artistien heittäytyminen rytmien kiehtovaan maailmaan. Oli helppoa ymmärtää, mitä tarkoittaa, kun ihmisellä on rytmi veressä.
Ilta tarjosi miellyttävän kattauksen erityyppistä jazzmusiikkia miljöössä, jossa järjestelyt toimivat ja ihmisten oli helppo viihtyä.