Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Ilmakitaransoiton MM-kisat, Mustien hevosten karsinta 24.8.
Torstai-ilta 45 Specialissa. Puolihämärässä yläkerrassa ihmiset seurustelevat ja jostain kuuluu naurua. Tunnelma on hyväntuulinen ja odottava. Melkein voisi kuvitella, että on tavallinen torstai-ilta kunnes asiaa rupeaa tarkastelemaan tarkemmin. Jotain epätavallista täytyy olla, koska vieressäni seisoo kuningas. Salin toisella puolella on nainen kimaltavissa glitterihousuissa kirkkaan keltaiset kumisaappaat jalassaan. Ohitseni kävelee mies afroperuukissa yllään hiihtotrikoota erittäin kaukaisesti muistuttava puku.
Kyseessähän on tietysti Mustien hevosten karsinta. Paikalla on 16 ilmakitaristia, jotka tavoittelevat paikkaa Ilmakitaransoiton MM-kisojen finaaliin. Osallistujajoukko on kirjaimellisesti kirjavaa. Joukossa on osallistujia ympäri maailmaa ja kolme kilpailijaa Suomesta. Kilpailijoita katsellessa ei kuitenkaan uskoisi, että kyse on kilpailusta.
Ennemminkin nopealla silmäyksellä näyttää, että liikkeellä on polttariporukka, jossa on monta sulhasta. Kilpailijoista huokuu hyvä yhteishenki ja kannustus. On helppo yhtyä tapahtuman ideologiaan: "sodat loppuisivat ja kaikki pahat asiat kaikkoaisivat, jos kaikki maailman ihmiset soittaisivat ilmakitaraa”
Se mikä näyttää helpolta, ei useinkaan ole helppoa. Tämän tajuaa heti kun karsinta alkaa. Jokainen kilpailija on koostanut oman esityksensä viimeistä piirtoa myöten. Ja silti niissä on tilaa improvisaatiolle. Karsinnan aikana katsojakin ehtii kokemaan monialaisen tunteen kirjon. Siinä vaiheessa kun lavalle saapuu ranskalaiselta vaikuttava mies, Steve "Fran Chopin" Ruggiero, toisessa kädessään tennismaila ja toisessa nippu patonkeja, ei enää tiedä, mitä odottaa. Ei ainakaan sitä, että patongeilla pelataan tennistä. Tämä kitaristi osaa ottaa loistavasti kontaktia yleisöönsä flirttailemalla suurieleisesti. Ja ilmakitara soi silti koko ajan. Letkeän leppoisaa, sanoisin.
Toisen ääripään esityksen fiilikselle tarjosi Toshio "Shariten Kd" Kado. Hän toi tullessaan sellaisen voimalatauksen, että tannerkin tärisi painavien kenkien iskeytyessä lavaan jokaisen askeleen iskun voimasta. Melkein teki mieli perääntyä lavan reunalta taaksepäin, ihan varmuuden vuoksi. Energistä ja mahtipontista.
Ilahduttavaa oli katsoa kokonaisuutta. Sitä kuinka kilpailijat tsemppasivat ja avustivat toisiaan kilpailun aikana. Sitä kuinka he tukivat toisiaan, jos esitys ei vielä tänä vuonna riittänyt finaaliin asti. Ilmakitaristien esitykset ovat täynnä huumoria, energiaa, positiivisuutta ja asiaankuuluvaa ilmavuutta. He tekevät tuota omintakeista lajiaan täydellä sydämellä ja suurella motivaatiolla. Ja vaikka se vaikuttaa kepeältä, siinä on paljon tunnetta mukana.
Kaiken kaikkiaan ilmakitaran soitto on viihdyttävää ja miellyttävää katsottavaa. Hyvä ja toimiva esitys koostuu monesta elementistä, joiden on osuttava kohdalleen. Ei siis kerta kaikkiaan riitä, että nousee lavalle ja heiluttaa käsiä ja päätä yhtä aikaa. Tarvitaan luovuutta, hyvää kuntoa, mielikuvitusta ja taitoa.
Paikkana 45 Special toimii loistavasti tälle tapahtumalle. Pieni tila sekoittaa meidät kaikki keskenämme ja fiilis on vähän kuin olohuoneen olisi täyttänyt sekalainen joukko ihmisiä maailman eri kolkista. Jokaisen kisaa seuranneen on helppo samaistua fiilikseen ja omassa mielessään kuvitella, millainen ilmakitaristi minä olisin.