New Orleansin alueen tuho ylittää käsityskyvyn. Yhdysvallat on hitaasti havahtunut siihen, että maata on kohdannut sen historian ehkä suurin luonnononnettomuus.
Tiedot hurrikaani Katrinan aiheuttamista tuhoista ovat pahentuneet päivä päivältä ja tunti tunnilta. On tapahtunut sama ilmiö kuin Aasian tsunamissa: ensimmäiset tiedot tapahtuneesta olivat vain kalpea aavistus siitä, mikä oli todellinen tilanne paikan päällä.
Aluksi puhuttiin kymmenistä kuolleista ja New Orleansin säästymiseltä pahimmalta. Nyt tiedetään, tai ainakin aavistetaan totuus. Kuolleet lasketaan tuhansissa, ja New Orleansin kaupunki on ehkä lopullisesti tuhoutunut. Se on veden alla kuin tarujen Atlantis. Hurrikaani tuhosi laajoilta alueilta kirjaimellisesti kaiken, ja tulvavesi hoiti loput.
Seudulta tulevat kuvat ja uutiset ovat painajaismaisia. Ei riittänyt, että myrsky itsessään teki tuhojaan. Siitä selvinneet asukkaat joutuvat yhä kamppailemaan elämästä ja kuolemasta. Kaikki on pyyhkiytynyt pois: ruoka, puhdas juomavesi, omaisuus, lääkkeet ja usein jopa moraali.
Kauppoihin tunkeutumista ruuan ja juoman löytämiseksi olisi ehkä vielä katsottu läpi sormien. Mutta monin paikoin ryöstely on riistäytynyt täysin villiksi. Samaan aikaan kun ihmiset kamppailevat selviytyäkseen, New Orleansiin on tarvittu yhä lisää aseistettuja poliiseja pitämään järjestystä yllä. Kaiken menettäneet pakolaiset vaeltavat päämäärättä, ja taudit leviävät. Viikko sitten paikalla oli kukoistava amerikkalainen kaupunki. Nyt näkymät ovat kuin keskeltä afrikkalaista sisällissotaa, missä kaikki infrastruktuuri on romahtanut.
Jopa evakuointihelikopteria ammuttiin, mikä kertoo paljon kaaoksesta paikan päällä.
Syyskuun 2001 jälkeen Yhdysvalloissa on käytetty paljon tarmoa terrorismiin varautumiseen. On puhuttu iskuista, jotka saattaisivat lamauttaa kokonaisia kaupunkeja. Mitkään valmiussuunnitelmat eivät kuitenkaan näyttäneet toimineen, kun hurrikaani iski.
New Orleans oli tosin päätetty evakuoida ennen myrskyä, mikä oli ainutlaatuinen päätös. Mutta käytännössä se tarkoitti sitä, että ne, jotka pystyivät, ajoivat autoilla pakoon. Kaupunkiin jäi paljon niitä, jotka eivät voineet tai halunneet lähteä. Osa heistä on nyt kuollut, loppujen tilanne on sietämätön. Yleisvaikutelma uutiskuvista on, että rikkaat lähtivät, köyhät jäivät jäljelle.
Presidentti George W. Bush on loman keskeltä töihin palattuaan pitänyt puheita ja tarttunut toimeen. Laaja avustusoperaatio on polkaistu liikkeelle, suurin maan historiassa. Mutta on ollut hätkähdyttävää havaita, kuinka avuton voi rikas supervalta olla tällaisessa, ennen kokemattomassa tilanteessa. Apua on ollut yksinkertaisesti mahdotonta toimittaa tarpeeksi nopeasti paikan päälle.
Bushinhallinnon haastetta voi hyvin verrata terrori-iskujen jälkeiseen tilanteeseen. Mutta tuolloin kyseessä oli tahallinen teko, johon saattoi osoittaa syylliset. Nyt tuho on vielä suurempaa, eikä hurrikaania voi rankaista. Mitä hirvittävämpiä tietoja tuhoalueelta tulee, sitä enemmän viranomaisia ja ehkä Valkoista taloakin moititaan toimettomuudesta, olipa siihen aina todellista aihetta tai ei. Poliittinen myrsky lienee vasta alussa.
New Orleansin tuho on maailmanhistoriallinen tapahtuma. Vie aikaa, ennen kuin kaupunki on tyhjä elävistä ihmisistä, ja sen jälkeen siellä ovat yhä jäljellä kuolleet. Vaikeasti käsitettävät uutiset alueelta jatkuvat vielä pitkään, ja etenkin amerikkalaista tajuntaa ne kouraisevat syvältä.