Perjantaina Oulussa esiintyvän Tapani Kansan esikoisalbumi Tapani Kansa on ensimmäinen suomalainen kultalevy. Maagisen 10 000 myydyn yksikön rajapyykin se rikkoi vuonna 1971.
Vuosina 1967 ja 1968 julkaistuista singleistä ja myöhemmistä studiosessioista keväällä 1969 kokoon hitsattu Kansan esikoinen on suomalainen pop-klassikko.Terävästi sanoitetut käännösiskelmät soivat salskeina.
"Levyn soundit olivat erikoiset, koska se äänitettiin studiossa, joka oli aikaisemmin toiminut elokuvateatterina, ja jossa oli tehty äänityksiä jo 1930-luvulla", Kansa kertoo.
Delilah ja Eloise ovat yhä suomenkielisen käännösiskelmän dramaattisia vyörytyksiä. Käymme yhdessä ain -balladi ja Ei itketä lauantaina -renkutus ovat neljäkymmentä vuotta myöhemmin ajattomia popkipaleita.
Vaikka Kansan debyytti on 1960-luvun väkevimpiä poplevyjä, sitä ei ole julkaistu vieläkään digitaalisena, vaikka levyn lauluja on ripoteltu Kansan tuotantoa kattaville 20 suosikkia -kokoelmille.
"Olisi hienoa, jos levy-yhtiö voisi julkaista ensimmäisen levyni cd:nä", laulaja mutustelee.
Kansa uskoo, että hänen debyyttinsä soundien vankkuus johtuu siitä, että tuohon aikaan ammattikoulutetut muusikot pusersivat levylle kaikkensa.
"Laulujen orkestraatio, äänenväri ja miksaus suunniteltiin kaikki tarkasti ennalta ja studiossa työskentely vaati kovaa keskittymistä. Mikään ei saanut mennä äänitettäessä pieleen, koska virheitä ei voinut jälkeenpäin korjata."
Musiikillisiksi moottoriksi Kansa nostaa tuottaja Jaakko Salon. Salo, joka oli toiminut Skandia-studioiden studiopäällikkönä jo vuodesta 1957, oli kekseliäs ja edistyksellinen studiotekniikan ihmelapsi.
"Studion ilmapiiri oli aina innostunut ja muuhun maailmaan verrattuna jälkeenjäänyt tekniikka korvattiin siellä kekseliäisyydellä."
"Esimerkiksi Dannyn Tuuliviiri-kappaleessa pianon kielien päälle revittiin Helsingin Sanomain sivuja niin, että pianolle syntyi ihan oma soundinsa."
Kansa tunnustaa, että meno oli musiikkibisneksessä runsaat kolmekymmentä vuotta sitten erilaista kuin nykyisin. "Ensimmäinen kultalevyni ei elämääni juuri mullistanut. Se oli kuitenkin konkreettinen ja kiva tapa saada kannustusta suoraan yleisöltä."
Kun Kansan ensimmäinen single Marianne julkaistiin vuonna 1967, eli suomalainen populaarikulttuuri vielä etsikkoaikaansa. Tulevat progehirviöt ottivat ensiaskeleitaan urheilutaloilla ja iskelmälaulajat kailottivat viisujaan varpua kasvavilla kapisilla tanssilavoilla.
"Markkinointikoneistoa ei tarvittu, vaan ihmiset tulivat kyselemään lauluistani kasvotusten ja kiittelemään minua."
Kansa on vuosien myötä oppinut, kuinka pieni työsarka Suomi on laulajalle. "Suomalaisen viihteen ykköstähtien elämä on ollut ja tulee aina olemaan arkista puurtamista ja raskasta työtä. Ekstrabonuksia tuo työ tarjoaa laulajalle harvoin."
Kansa paljastaa, että hän on tympääntynyt valtavirtamusiikkiin. Hän kokee jatkuvan musiikin tuotteistamisen ja tehtailun tekevän hallaa lahjakkaille artisteille.
"Suurin osa uudesta populaarimusiikista on tylsää ja riskitöntä. Kaipaisin musiikkiin yhä enemmän kokeiluhenkeä. Valtavirtahuttu passivoi helposti lahjakkaankin taiteilijan."
Viime sunnuntaisen Vantaan keikkansa alla Kansa ehti kuunnelma Reino Helismaan kokoelmaa, jonka Suutarin tyttären pihalla kasvaa -kupletti oli kirvoittanut hänessä hersyvät naurut.
Stingiä - jonka Fields of gold -balladin Kansa tulkitsi suomeksi nimellä Kultaniityt - laulaja ei aio huhtikuiselle keikalle mennä enää katsomaan.
"Sting on viimeisillä kahdella levyllään toistanut itseään tosi pahasti, enkä oikein jaksa enää innostua hänestä. Mieluummin kuuntelen Norah Jonesin poppia tai vaikkapa The Rasmusta, jota yksi lapsistani monesti huoneessaan luukuttaa."
Tapani Kansa laulaa vanhoja ja uusia hittejään Oulussa perjantaina. Ylivieskassa pop-maestro esiintyy lauantaina