Kulttuurista ei vaalien alla paljoa puhuta. Tämä johtuu osittain siitä, että se on käsitteenä ameebamainen.
Kun Suomessa keskustellaan kulttuurista, puhutaan mielestäni kolmesta eri asiasta, joiden logiikka on erilainen. Keskustelussa tulisi erottaa toisistaan itseisarvoinen taide, vetovoimainen kaupunkikulttuuri ja luova talous bisneksenä.
Suomalaisen kulttuurikentän rakenteet ja rahoitusmallit on luotu yli 50 vuotta sitten. Kulttuurin kenttää leimaa erityisen vahvat, sinänsä hyvät julkiset taidelaitokset.
Kulttuurin vapaa kenttä ei ole saanut merkittävää osaa resurssista. Kulttuurimme on rahoituksen näkökulmasta vanhan rakenteen säilyttämistä, vaikka maamme pursuaa uutta luovaa toimintaa.
Kulttuuri ansaitsee oman sote-uudistuksen, jossa arvioidaan tuottajat, rakenteet, rahoitus ja kansalaisten saama arvo.
Keskeisenä tavoitteena on kehittää teattereiden ja orkestereiden valtionosuusjärjestelmää niin, että sen piiriin voidaan tulevaisuudessa ottaa kulttuuritoimijoita laajemmin.
”Kuvataiteilijoiden ja freelancereiden asemaa kehitetään parhaiten ottamalla käyttöön perustulo sekä turvaamalla vähintään nykymuotoiset apurahat.”
Taidelaitosten tulee tehdä yhteistyötä vapaan kentän toimijoiden kanssa, kehittää kiertuetoimintaa ja panostaa kulttuurin hyvinvointivaikutuksiin.
Festivaalien rahoitus on myös jäänyt jälkeen. Tapahtumat tuovat lukuisien tutkimusten valossa niihin sijoitetut eurot monikertaisesti takaisin.
Esimerkiksi Pirkanmaalla julkinen panostus festivaaleihin palautui elinkeinoelämän hyväksi 126-kertaisena!
Kuvataiteilijoiden ja freelancereiden asemaa kehitetään parhaiten ottamalla käyttöön perustulo sekä turvaamalla vähintään nykymuotoiset apurahat.
Oulussa tarvitsemme nyt jos koskaan uutta vetovoimaa, joka houkuttelee ihmisiä ja yrityksiä kaupunkiimme.
Minun Ouluni rakentuu ideoita ja luovuutta ruokkivasta asuinympäristöstä, jossa taide, kaupunkikulttuuri ja luova talous kukoistavat.
Samu Forsblom
kansanedustajaehdokas (vihr.)
Oulu
