Finn Anderssonin ohjaama PMMP:n Päiväkoti on Oulun musiikkivideofestivaalien juryn valinta vuoden parhaaksi kotimaiseksi musiikkivideoksi.
Andersson palkittiin työstään oululaisen soitintaiteilijan Kimmo Nissisen valmistamalla Kultapumpelilla ja Sanomalehti Kalevan lahjoittamalla 2 500 euron rahapalkinnolla.
Nuoren lupaavan ohjaajan Teinipumpeli ja Avidin lahjoittama editointiohjelmisto puolestaan menivät Anu Liikkaselle Trio Tetriksen Tattarmosshen-videosta. Lisäksi tuomaristo myönsi kuusi kunniamainintaa ansioituneille videoille.
Yleisöäänestyksen voitti ja Kansanpumpelin sai oululaisten Lauri Warstan ja Jouni Karttusen video Disco Ensemblen kappaleesta Drop Dead Casanova.
Tuomariston puheenjohtajana toimi musiikkitoimittaja Samuli Knuuti. Hänen lisäkseen videoita arvottivat MTV Nordicin talent manager Marie-Yama Fadera ja opiskelija Ossi Käki. Kolmikko ei pitänyt tarjontaa kovin korkeatasoisena.
Liikaa videohuttua
"Jopa Suomen kokoisessa maassa alkaa nykyisin olla tarpeeksi resursseja ja luovuutta. Sääli vain, että ne niin harvoin kohtasivat näkemissämme videoissa", totesi musiikkivideofestivaali tuomaristo.
"Monet hyvät ideat kompastuivat niiden toteuttamiseen tarvittavan rahan puutteeseen, kun taas vastaavasti kohtuullisilla budjeteilla on saatu harmillisen usein kansainvälisen näköistä ja ammattitaitoista, mutta ei oikeasti mistään kotoisin olevaa musiikkivideohuttua", jury muotoili.
Musiikkivideot ovat nykyään kliseiden ja sitaattien taidetta, tuomaristo huomautti. Se palvelee useimmiten videoissa esiintyviä artisteja ja niiden levyjä kauppaavia levy-yhtiöitä, mutta musiikkivideota taidemuotona se ei juuri edistä.
Kilpasarjan 91 videon joukosta löytyi kuitenkin kahdeksan videota, joita tuomaristokin piti lajityyppinsä valiokappaleina.
Hyvää se mikä puuttuu
Finn Anderssonin voittajavideon raati kiitteli valloittavan ennen kaikkea siitä puuttuvien elementtien takia, videossa kun ei ole erikoistehosteita, vähäpukeisia tanssityttöjä, salamaleikkauksia, animaatioita, korskeaa symboliikkaa, halpaa huumoria eikä postmodernia ironiaa.
"On vain kahteen eri miljööseen sijoitetut kaksi tyttöä, joiden ilmeikkyyttä ohjaaja mestarillisesti hyödyntää. Teos on esimerkki nöyrästi ja pyyteettömästi toimivasta musiikkivideosta, jossa ohjaajan oman briljanssin esittelyn sijasta nostetaan esille itse kappale ja sen esittäjät tavalla, joka hyödyttää kaikkia: yhtyettä, ohjaajaa ja varsinkin katsojaa", perusteli raati.
Palkintoraadin jäsenet totesivat rakastuneensa videon tarjoamassa kontekstissa kappaleeseen ja sen esittäjiin, mikä lienee kaunein asia mitä mistään musiikkivideosta voi sanoa.
Teinipumpelin saanut Anu Liikkasen video yhdistelee taistelulajeja ja tanssia, kun kaksi naista mittelee tyhjässä salissa valkoisiin nauhoihin kietoutuneena.
"Tämä ei kuulosta kovin kiinnostavalta, mutta loistavalla leikkauksella ja koreografialla ohjaaja onnistuu vangitsemaan videolle kuvittamaansa teknohenkiseen kappaleeseen sisältyvän pidäkkeettömän liikkeen", tuomaristo totesi.
Kotimaisen kilpailun jury teki valintansa 91 esikarsinnan läpäisseen videon joukosta, kun Kansanpumpelista kisasivat kaikki festivaalille lähetetyt 141 videota. Parhaat kotimaiset musiikkivideot palkittiin Oulun musiikkivideofestivaalilla 12. kerran.