Kaikki tietävät Topi Sorsakosken, mutta moniko tuntee ihmisen lavatähden julkiminän takana?
Topi Sorsakosken näköinen mies, Pekka Tammilehto, täytti eilen tasan 50 vuotta. Tapausta juhlistettiin työn merkeissä Helsingissä. Samalla ilmestyi Topin tuore levy Luotu lähtemään sekä Reijo Ikävalkon muistiinmerkitsemä elämäkerta. Myös miehen Agents-vuodet on koottu Surujen kitara -tupla-cd:ksi.
Keikkamatkoilla sepitetyistä tarinoista siinnyt Topi Sorsakoski löi läpi 1980-luvun puolivälissä tulkitsemalla palavasti muun muassa tangoja ja nostalgisia ikivihreitä.
Ruokkoamattoman näköinen olemus ja Olavi Virrasta muistuttava ääni olivat ennenkokematon yhdistelmä. Topi vetosi uteliaan opiskelijayleisön lisäksi pian myös rokkareihin ja varttuneeseen tanssilavakansaan.
Rivimuusikkona ja sittemmin Rauli Badding Somerjoen tuuraajana ennen valokeilaan astumista vaikuttanut Sorsakoski leipoi mittavia hittejä Agents-yhtyeen solistina. Levyjä myytiin satoja tuhansia ja keikoilla hupeni valtaosa ajasta.
Korkki kiinni
Kun Sorsakosken ja Agentsin tiet erosivat, Topin tahti jatkui tappavana. Levyjä putkahti ulos joka toinen vuosi ja kaikki väliajat painettiin baanalla. Ei ihme, että raskas työ alkoi vaatia yhä raskaampia huveja.
Rooli kansanviihdyttäjänä kävi niin kosteaksi, että jomman kumman oli loputtava. Pekka Tammilehto ja työ voittivat.
"Topilla meinaa lähteä mopo välillä käsistä - jonkun pitää painaa jarrua. Pekka lyö Topin rattaisiin kapuloita, ettei ala mennä liian lujaa. Kun mä oon kotona Ähtärissä, Topi huilaa Betty Fordin klinikalla", Pekka Tammilehto veistelee imagostaan mutta vakavoituu ja kertoo, miten elämässä tuli murrosvaihe eteen muutama vuosi sitten.
"Ostin asunnon Fort Lauderdalesta, Amerikasta 1999. Siellä sai olla incognito ja kelailla asioita rauhassa. Oli kaksi vaihtoehtoa: joko vanha touhu jatkuu tai mä laitan koko paletin uusiksi. Juomisen lopettaminen ei ollut mikään must mutta mielenterveyden kannalta se oli hyvä ratkaisu", laulaja huokaa.
Pahimmillaan viinapirut lamauttivat koko elämän.
"Enää ei tarvi lymytä kolmea, neljää päivää sängyn alla piilossa puhelinta säikkyen, kun oot ollu viikon keikalla ja kömmit kotiin jostain lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. En enää halua sellasia aikoja."
Musiikin ammattilainen sai omaan elämäänsä ryhtiä aloittamalla muutoksen arkirutiinien muokkaamisesta uuteen uskoon.
"Hankin ajokortin, se hillitsee aika voimakkaasti kaikkea tuollaista. Ennen kun ei ollut korttia ja kiusaukset oli mitä oli noilla keikkapaikoilla, mut houkuteltiin aina jäämään. Nyt pääsee ajamaan aina kotiin. En mä tietenkään sylje pulloon mutta mä vaan päätin, että nyt on otettava itseä niskasta kiinni."
Luotu lähtemään
Kulkukoirateema pomppaa säännöllisesti esiin Sorsakoskesta puhuttaessa. 1992 ilmestyi Reijo Taipaleen kanssa tehty Kulkukoirat-levy. Nyt Topi koluaa kulmia samannimisen bändin kanssa. Reijo Ikävalko on puolestaan kirjannut tähden vaiheet Kulkukoira-kirjaksi. Viihdetaiteilijalle nimessä ei ole romantiikan häivääkään.
"Tässä hommassa reissataan koko ajan. Kulkukoiria ollaan pakosta, kun mennä vetvotetaan vuodessa satatuhatta kilsaa", Tammilehto murahtaa.
Kulkeminen, erot ja kohtaamiset ovat laajemminkin paitsi elämän suola, myös Topin laulujen aihe. Eivätkö ääritunteista ammentavat laulut käy sielulle?
"Lauluissa se kriisin paikka on, mutta tietenkin se heijastuu vähän yksityiselämäänkin. Esimerkiksi naissuhteet ei ole pysyviä, kun on jatkuvasti menossa. Yhteisen elon eteen pitäis luopua paljosta. Yksin ollessa on helppo lähteä ja se on kuitenkin vähän parempi", Tammilehto puntaroi ja uskoo, ettei koira pääse karvoistaan.
"Sitä mennään varmaan vielä seittemänkymppisenäkin ihan samalla tavalla, jos eletään. Ei sitä osaa pysähtyä."
Laajalla skaalalla Sorsakoski on levyttänyt monenlaista musiikkia Frank Sinatrasta italoiskelmään. Uudelta levyltä löytyy esimerkiksi Ritchie Blackmoren ja David Coverdalen Deep Purple -heavy-yhtyeelle väsäämä sävelmä Soldier Of Fortune / Luotu lähtemään. Laaja-alaisuus juontuu nuoruus- ja oppivuosiin muun muassa isän Tapio Tammilehdon Tangoyhtyeessä.
"Jo ihan pikkupoikana rallit pohjalta Hummani hei ja Humu-Pekka jäivät mieleen. Tuo pelimanni- ja kulkuriperinne on ollut aina lähellä sydäntä. Faijan bändissä soitettiin vaikeita biisejä, joissa oli sointuja joka tahdille. Raittisen Jussi taas opetti kuuntelemaan mitä erilaisimpia juttuja. Sitä paitsi mä en oo koskaan sulkenu korvia miltään - oli musa mitä tahansa, yritän aina päästä jyvälle mistä milloinkin on kyse."
Topissa on samaa sinivalkoisuutta kuin kossupotussa ja lauantaisaunassa. Tammilehto ei koe imagoa rajoitteeksi, joskin suutarin on hyvä pysyä lestissään.
"Lomamatkalla voi testailla eri makuja, mutta kotona mä haluan hernekeiton ja pannarin torstaina ja kylmän kossuvissyn, kun meen kapakkaan. Kokeilut on aina mukavia mutta en mä voi ajatella, että mä alkaisin levyttää jotain Ellingtonia tai Barney Kesseliä, vaikka me joskus niillä jätkien kanssa jammataankin treeneissä."