Laineet laulavat, tähkät nuokkuvat ja kukat kukoistavat. Pikkutytöt poseeraavat kiltisti ja hymyssä suin, mutta yhdellä, jo naiseksi varttuvalla on mielessä muuta: "Olen jo menossa, äiti."
Maisemat, kukat ja henkilökuvat hallitsevat Ylivieskan seudun Taideyhdistyksen 41. vuosinäyttelyä. Harrastajakuvantekijät eivät hevillä luovu suosikkiaiheistaan. Eivät ilmaisutavoistaankaan: öljy- tai vesivärein mallista maalattu näköiskuva on lähes ainoa oikea.
Tekniset taidot ovat toki hallinnassa. Jotkut ovat saaneet aikaan lähes valokuvantarkkaa jälkeä. Jotkut ovat löytäneet oman väriharmoniansa tai lainanneet töihinsä onnistuneita sävyjä suoraan luonnosta. Jotkut ovat uskaltaneet toteuttaa omaakin näkemystään.
Sari Käkelä on saanut akvarelleihinsa herkkyyttä ja Eira Heinonen mehevää voimaa. Paavo Tuomaala hallitsee mallinsa ja Inkeri Elsilä värinsä, jotka saavat kiven sydämenkin sykkimään. Anne-Marie Keckmanin ekspressiivinen maalaus Vanhenemisen anatomiaa on puhutteleva poikkeus näyttelyn kauneusarvojen säännöistä, ja Kaisa Ahon keramiikkareliefit pelkistyvät oivaltaviksi episodeiksi naisen elämästä.
Alavieskalaiset kuvantekijätPasi Huttunen ja Kalervo Löytynoja ovat valinneet näyttelyyn 35 työtä 16 tekijältä.
Näyttelyn ripustus noudattaa heidän näkemystään, joka luvalla sanoen unohtaa värien, muotojen ja erilaisten ilmaisutapojen toisiaan korostavan ja kokonaisuutta rakentavan vuorovaikutuksen. Sen huomioimisen harrastajienkin työt olisivat ansainneet.