Kas kun tätä ei kukaan keksinyt aikaisemmin. Tämä ajatus tulee mieleen, kun katsoo kuinka sulavasti yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija Ken Ludwig upottaa Shakespearen satumaisen ja allegorisen Kesäyön unen Hollywoodin unelmatehtaan hype-keino-maailmaan.
Nehän ovat kuin kaksi marjaa.
Ludwig sitoo yhteen unen ja unelman, faktan ja fiktion, ja sekoittaa niistä pirskahtelevan teattericoctailin Shakespearen mainiolla reseptillä.
Sekoitus on älykästä komediaa, nostalgista ja sivistynyttä viihdettä. Se on sukua Hollywoodissa 1930- ja 1940-luvuilla kukoistaneelle screwball-komedialle, jota luonnehtivat suorasukainen ja absurdi huumori, erehdyttävät tai väärin tunnistetut henkilöllisyydet, rakkausjutut ja sukupuolten välinen taistelu.
Tätä kaikkea on tuutin täydeltä vierailija Mikko Kivisen ohjaamassa teatterileikissä.
Kansa kaipaa myös komediaa. On hieno juttu valita Ouluun tuore teksti, joka ei lillu ihan tyhjän päällä ja tarjoa pelkkää huttua ja höttöä. Sävykäs sisältö tukkii suun korostuneen viihteellisyyden arvostelijoilta.
Kuka pomottaa ketä, kas siinä pulma.
Ken Ludwig ei ole vain kiltti satusetä. Shakespeare-entusiasti tarjoilee pinnallisen glamourin, näytelmäsitaattien ja romanttisten makupalojen rinnalla unelmateollisuuden gladiaattorien tiukkoja matseja. Valtapeleissä panoksina ovat raha ja naiset.
Yksi näytelmän valta-asetelmista on elokuvamogulit vastaan kegulit, joista pahimmasta päästä on valvontaviraston sensori Will Hays (Kari J. Ristolainen). Hays onkin näytelmän ainoa varteenotettava vastavoima, joka pyrkii estämään elokuvan valmistumisen sensuurisäädöksiin vedoten.
Käytännössä taiteen ja sensuurin nokkapokassa ovat vastakkain Hays koodeineen ja Saksasta natseja Hollywoodiin pakeneva juutalaistaustainen ohjaaja Max Reinhardt (Jorma Koho).
Arvokkaan harmaahapsisen kulttiohjaajan housuissa Koho pääsee outsiderin asemastaan laukomaan totuuksia amerikkalaisen unelman kääntöpuolesta.
Nerokkaan rinnakkaismaailma-ajattelun kruunaa toinenkin toisesta maailmasta Hollywoodiin tupsahtava henkilö. Miehisen valtataistelun kolmas pullistuma on mahtipontinen mutta uudissanoihin kompasteleva Keijukaisten kuningas Oberon (Mikko Korsulainen).
Haysin ja Oberonin kaksintaistelut ovat absurdiuden juhlaa. Näiden hörhöjen välisessä uhittelussa Ludwig on ironisimmillaan: satumaailman epätodellinen sankari ottaa mittaa vainoharhaisesta kuvittelijasta. Kari J. Ristolainen ja Mikko Korsulainen pääsevät irrottelemaan oikein olan takaa.
Taiteen käsi on pitkä ja kosto suloinen. Sensori Hays kokee kolme koettelemusta ihan sadun klassisen kaavan mukaan: Ensin taikakukka tekee Haysista omaan kuvaansa rakastuneen Narkissoksen. Sitten Oberon käyttää Haysiin taikasauvaansa kuin Harry Potter ja aiheuttaa kokovartalolukon Kangistumis tyystilys. Päälle päätteeksi sensorista tehdään aasinpää.
Näyttelijöille Ludwigin näytelmä on iso haaste, sillä monet heistä esittävät oikeita, jo edesmenneitä Hollywood-tähtiä, joilla on rooli Shakespeare-elokuvassa.
Kerroksellisuudesta käy esimerkiksi Aki Pelkosen esittämä Joe E. Brown, jolla on Pulman rooli, jolla on Thisben rooli.
Ohjaaja Kivinen ei ole jättänyt ketään pulaan. Roolitöissä ei ole heikkoa lenkkiä. Jokaiselle löytyy henkilölaatu, jonka ympärille tyyppi on rakennettu ohuestakin materiaalista.
Kari J. Ristolainen on tehokas Hays, Jorma Koho tyylikäs Max Reinhardt, Mikko Korsulainen kohotettu Oberon, Anneli Niskanen pirteä Puck, Ritva Grönberg käärmemäinen Louella Parsons, ristiinpukeutunut Aki Pelkonen viehättävä Thisbe, Hannu Kangas kiihkeä Jack Warner, Pentti Kangas sirpakka jeesmies Daryl, Timo Pesonen kirkasotsainen Dick Powell ja Mikko Leskelä dandymäinen tai nykyisin kai paremmin metroseksuaali Jim Cagney.
Hollywoodin naistähtiä edustavat Hanna Vahtikarin komediennen taidoilla luonnehtima bimbo blondi Lydia Lansing ja Heli Haapalaisen viehkeä Olivia Darnell.
Ohutta amerikkalaista sivistystä arvosteleva kirjailija käyttää etenkin Lydiaa äänitorvenaan ja syntipukkinaan.
Lydia ei ole yksiselitteisen tyhmä, sillä hän menestyy pomopelissä. Lemmenseikkailut ovat riskibisnes, sehän on nähty ihan lähiaikoina sekä Yhdysvaltain että kotimaan politiikassa.
Hollywoodin elokuvakuvakoneisto ja kulissimaailma esitetään Maija Tuorilan lavastuksessa viitteellisesti. Seksuaalinen viritys ei jää epäselväksi useiden eri fallos-symbolien ansiosta.
Oulun kaupunginteatteri: Shakespeare Hollywoodissa. Käsikirjoitus Ken Ludwig. Suomennos Reita Lounatvuori. Ohjaus Mikko Kivinen. Lavastus Maija Tuorila. Pukusuunnittelija Kaisa Kemikoski. Valaistusmestari Aarne Turunen. Äänimestari Olli Paakkolanvaara. Rooleissa: Jorma Koho, Hannu Kangas, Pentti Korhonen, Kari J. Ristolainen, Mikko Korsulainen, Anneli Niskanen, Ritva Grönberg, Hanna Vahtikari, Heli Haapalainen, Mikko Leskelä, Timo Pesonen, Aki Pelkonen. Pohjoismainen kantaesitys suurella näyttämöllä 14.10.