Kolumni

Kuka on voi­tol­la pa­ko­lais­kes­kus­te­lus­sa?

Harva aihe saa mielet niin kiihdyksiin kuin pakolaispolitiikka. Suomalaiset ovat riidelleet päät punaisina turvapaikkapolitiikasta jo usean vuoden ajan.

Harva aihe saa mielet niin kiihdyksiin kuin pakolaispolitiikka. Suomalaiset ovat riidelleet päät punaisina turvapaikkapolitiikasta jo usean vuoden ajan.

Kumpi osapuoli on keskustelussa voitolla?

Aluksi on todettava, että keskustelun tyyli synnyttää muutaman harhan. Julkisesta keskustelusta syntyy vaikutelma kahdesta osapuolesta, joiden mielipiteet ovat kategorisesti vastakkaiset.

Uskon, että keskustelun eri osapuolet haluavat omista syistään myös ylläpitää tätä vaikutelmaa. Kireämpää turvapaikkapolitiikkaa tavoittelevat yrittävät luoda mielikuvan, että vapaampaa politiikkaa puolustavat haluaisivat antaa turvapaikan kaikille sitä hakeville.

Toisaalta vapaampaa turvapaikkapolitiikkaa tavoittelevat syyllistyvät välillä ylilyönteihin syyttäen vastustajiaan siitä, etteivät nämä halua päästää Suomeen ketään.
Näin syntyy vaikutelma, että yhdet suomalaiset haluavat ottaa kaikki ja toiset torjua kaikki turvapaikkaa hakevat. Mielikuva on väärä.

Epäilemättä hyvin pieni joukko ihmisistä sijoittuu kumpaankaan edellä mainittuun ryhmään sellaisena kuin ryhmän vastustajat sen kuvaavat. Samalla suurin osa suomalaisista – mukaan lukien keskustelijat itse – asettuvat näiden kahden kuvitteellisen ryhmän väliin: he todennäköisesti haluavat auttaa hädänalaisia, mutta eivät halua ottaa Suomeen kaikkia tänne tulevia. Uskon, että julkisen keskustelun perusteella syntyvien ryhmien väliset erot ovat paljon vähäisemmät kuin mitä todellisuudessa on.

Mutta onko julkinen keskustelu vaikuttanut Suomen maahanmuuttopolitiikkaan vai vaikuttavatko muut syyt siihen enemmän?

Maahanmuuttoviraston tilastoista käyvät ilmi Suomen turvapaikkapolitiikan suuret linjat ja niiden mahdollinen muutos viime vuosilta.

Tammikuussa 2015, ennen samana vuonna alkanutta turvapaikanhakijoiden määrän voimakasta kasvua, sisäministeriön maahanmuuttovirasto teki päätökset 332 turvapaikkahakemuksesta. Se myönsi 106 kansainvälisen suojelun asemaa. Myönteisten päätösten osuus oli näin ollen 32 prosenttia.

Kesällä 2015 turvapaikkahakijoiden määrät nousivat voimakkaasti. Seuraavan vuoden alussa, tammikuussa 2016, sisäministeriö teki 1 381 päätöstä. Se myönsi 310 kansainvälisen suojelun statusta. Samalla myönteisten päätösten osuus laski 22,4 prosenttiin.

Käsiteltyjen turvapaikkahakemusten määrä kohosi kuukaudesta toiseen aina marraskuuhun 2016 saakka. Tuolloin maahanmuuttovirasto teki 2 888 päätöstä, joista myönteisiä oli 990 (34,3 %).

Turvapaikanhakijoiden määrän vähentyminen näkyy tänä vuonna tehtyjen päätösten määrässä selvästi. Tammikuussa maahanmuuttovirasto teki ”enää” 1 004 päätöstä, joista myönteisiä oli 382 (38 %).


Luvut osoittavat Suomen turvapaikkapolitiikan olleen kireimmillään silloin, kun hakijoita oli eniten. Ilmeisesti suuressa hakijajoukossa oli enemmän niitä, joiden tilanne ei oikeuttanut turvapaikkaan. Samalla lähtömaat vaikuttivat päätöksiin: kun hakijoita tuli turvallisiksi katsotuista maista, myönnettyjen turvapaikkojen määrä laski.

Toisaalta lukujen perusteella olisi vaikea väittää, että Suomen turvapaikkapolitiikassa olisi tapahtunut jokin selkeä käänne kireämpään suuntaan. Päinvastoin myönteisten päätösten suhteellinen osuus on ollut viimeisen vuoden ajan vähäisessä, mutta selkeässä nousussa.

Hallitus on toki tehnyt muutamia päätöksiä turvapaikkapolitiikan kiristämiseksi: oleskeluluvat myönnetään nykyään lähtökohtaisesti määräaikaisina, ns. humanitäärisen suojelun mahdollisuus on poistettu ja perheenyhdistämisen kriteerejä on kiristetty.

Tilastojen perusteella nämä päätökset eivät ole kuitenkaan johtaneet mihinkään dramaattiseen muutokseen myönnettyjen turvapaikkojen määrässä. Päinvastoin kansainvälisen suojelun statuksen saaneiden suhteellinen osuus on korkeampi kuin kaksi vuotta sitten.


Maahanmuuttoviraston luvut ovat kiinnostavia ennen muuta sen vuoksi, mitä ne eivät osoita.

Ne eivät osoita, että Suomen turvapaikkapolitiikassa olisi tapahtunut jokin nopea käänne huonompaan. Jos näistä luvuista pitäisi päätellä, milloin perussuomalaiset nousi hallitukseen, se olisi vaikeaa. Toisaalta tilastot näyttävät katkaisevan pahimman kärjen myös siltä kritiikiltä, että turvapaikkapolitiikka olisi muuttunut ratkaisevasti kireämmäksi tämän hallituksen aikana.

Turvapaikkapolitiikkaa koskeva julkinen ja räväkkä keskustelu näyttääkin täydellisesti hukanneen politiikan pitkän linjan, joka näyttää hämmästyttävän vakaalta.

Tosiasia kuitenkin on, että riehakas keskustelu on todennäköisesti vaikuttanut Suomen turvapaikkapolitiikkaan erittäin vähän, eikä perussuomalaisten hallitusvastuukaan niin paljon kuin ehkä julkisuudesta saattaisi ymmärtää.

Jos tästä väittelystä pitää etsiä voittaja, se on Suomen kansainvälisiin sitoumuksiin ja vakaalle virkamiestyölle perustuva turvapaikkapolitiikan jatkuvuus.

Erkka Railo on erikoistutkija Turun yliopistossa.