Hautausmaiden tunnelma on rauhallinen ja rauhoittava. Haudoilla käynti on ehkä vähentynyt, mutta hautausmaiden muunlainen virkistyskäyttö lisääntynyt. Monet istuvat tai kulkevat hautausmaalla kuin puistossa ja katselevat hautakiviä omiin ajatuksiinsa vaipuneina, vaikka tutulle haudalle ei kynttilöitä tai kukkia toisikaan.
Vanhoilla hautausmailla kivet ovat erityisen mielenkiintoisia. 1700- ja 1800-luvulta peräisin olevat isot muistomerkit ovat usein koristeellisia, pitkilläkin teksteillä varustettuja paasia ja reunakivetyksillä tai metalliaidoilla muista haudoista erotettuja viimeisiä leposijoja.
"Tänä päivänä reuna-aidat ja kivetykset eivät suurimmassa osassa hautausmaita ole enää sallittuja puutarhanhoidollisista syistä. Nurmet leikataan koneellisesti hautausmaillakin", hautaustoimistoyrittäjä Risto Kova tietää.
Sille, millaisia hautakivet saavat olla, ei Risto Kovan mukaan ole lakia tai asetusta. Yleinen asiallisuus, hyvät käytöstavat ja jokaisen seurakunnan oma ohjeistus antaa kuitenkin viitteet siitä, mitä haudalle ja hautakiveen saa laittaa. Jokaisesta hautakivestä lähetetään mitat ja piirroskuvat seurakunnalle hyväksyttäväksi ennen sen valmistusta.
1900-luvun puolivälissä vallalla olleita tiukkoja sääntöjä kivien väristä ja mallista ei enää ole. Myös muut materiaalit kuin kivi sallitaan. Kokeiluita alumiinin, lasikuidun ja karkaistun lasin käytöstä on tehty, mutta monikaan uusista materiaaleista ei Kovan mukaan ole edennyt laajempaan tuotantoon.
Muistomerkin koolle on olemassa rajoitteet hautapaikan koon mukaan. Mitä isomman hautapaikan ostaa, sitä isomman hautakiven siihen voi laittaa. Usein hinta ohjaa muistomerkkivalinnoissa. Perinteinen hiottu kantikas kivi yksinkertaisella tekstillä on tutuin vaihtoehto.
Tutustu Arvo Kova Oy:n hautakivipalveluun: www.arvokovaoy.fi/hautakivipalvelut
Mitä hautakiveen laitetaan?
Suomessa hautakivet ovat hyvin hillittyjä verrattuna katollisten maiden tai Kaukoidän värikkäisiin muistomerkkeihin. Veistoksellisuutta ja valoja ei meillä juurikaan näe.
"Kivi on edelleen yleisin hautamuistomerkkimateriaali moni-ilmeisyytensä ja pitkäikäisyytensä ansiosta. Kiveä on mahdollista leikata eri muotoihin ja työstää monin eri tavoin, ja se on käytännössä ikuinen", Kova sanoo.
Omaiset päättävät, millainen hautakivi vainajan muistoksi tulee. Harva suunnittelee omaa kiveään eläessään, vaikka sellaistakin Kovan mukaan tapahtuu.
Hautakiveen halutaan perinteisesti vainajan suku- ja etunimet sekä syntymä- ja kuolinaika kiveen kaivertamalla tai siihen kiinnitetyin metallikirjaimin. Kaiverrus tai hiekkapuhallus joko kullataan tai maalataan, pelkkä maalaus ilman hiekkapuhallusta ei kiven pinnassa pysy.
Tekstin oheen kiveen laitetaan usein risti tai muu vainajan vakaumusta kuvaava merkki. Myös elämää ja tuonpuoleiseen siirtymisestä kertovaa symboliikkaa näkee: enkeleitä, lintuja, tähtiä valonsäteitä, veneitä, viljantähkiä, puita ja oksia.
"Lasertekniikalla saadaan kiveen hyvinkin yksityiskohtaisia kuviointeja, autenttisen näköinen allekirjoitus vaikka. Kasvokuvia tai edesmenneelle tärkeitä maisemia tehdään myös silloin tällöin", Kova kertoo.
Sukunimeään vaihtaneelle saatetaan kiveen laittaa aiempi nimi o.s. (omaa sukua) tai ent. (entiseltä nimeltään) -merkinnällä. Jos nimiä on elinaikana ollut useampia, niistä mainitaan yleisimmin ensimmäinen ja viimeinen. Omaisilla on päätösvalta.
Vanhoissa hautakivissä on tapana ollut mainita vainajan ammatti , nykyisin sitä harvemmin enää kiveen laitetaan.
"Ehkä työ ei ole meille enää niin vahvasti elämää määrittävä tekijä kuin vielä sata vuotta sitten. Harva tekeekään koko elämän mittaista uraa yhden ammattinimikkeen alla", Kova pohtii.
Lyhtyikkunat, kiven erilaiset louhintamuodot ja pintakäsittelyt ovat käytettyjä tyylikeinoja. Lyhyitä runoja, muistolauseita tai ajatelmia kirjoitetaan kiveen silloin tällöin, jos kivessä on tilaa.
Myös muunlaisia, edesmenneelle tärkeitä asioita saatetaan muistomerkkiin haluta. Kiinnostuksen kohteet, harrastukset tai ammattiylpeys voidaan tuoda esiin esimerkiksi jalkapallokuvioinnilla tai vaikkapa taiteilijalle tai metallityöntekijälle sopivilla upotetuilla yksityiskohdilla.
"Kerran on tilattu pieni pronssinen näköispatsas vainajalle rakkaasta lemmikistä kiven päälle kiinnitettäväksi", Kova muistaa.
Kotimainen kivi on elinkaareltaan ekologisin vaihtoehto
Hautakivi ei ole hautajaisjärjestelyissä kiireisin päätettävä asia. Risto Kova suosittelee kuitenkin, että hautakivi hankittaisiin vuoden kuluessa vainajan siunaamisesta. Siihen mennessä ajatukset haudalle tulevasta kivestä ovat ehtineet kirkastua ja asia on vielä ajankohtainen.
Suomalainen kivi on Kovan mukaan ekologisin vaihtoehto. Arvo Kova Oy:n oma, vuonna 1994 perustettu hautakivihiomo sijaitsee Iissä. Kivet tulevat sinne puolivalmiina, louhittuina ja laanista leikattuina, valtaosa kotimaisilta louhimoilta.
Suomessa louhittu kivi hyötykäytetään Kovan mukaan aina kokonaan. Kiven laadukkaimmasta osasta leikataan hautakivet ja keittiötasot, huokoisemmat osat käytetään rakennuskiviksi ja pihakiviksi ja loppu maarakennuksen raaka-aineeksi.
Osalle omaisista kiven alkuperä saattaa olla hyvinkin tärkeää. Arvo Kova Oy:n sivuilla on kartta, josta hautakiveä suunnitteleva pääsee näkemään mistä mikäkin kivilaji tulee.
"Taivassalon punainen on erisävyinen kuin Mäntsälän punainen, Kurun harmaa erisävyinen kuin Viitasaaren tai Ristijärven harmaa ja Varpaisjärven musta poikkeaa Korpilahden mustasta."
Louhittujen ja hiottujen kivien lisäksi hautakiviä tehdään myös luonnonkivistä omaisten niin halutessa. Risto Kova kertoo, että he ovat hakeneet valittuja kiviä mökkitonteilta ja toimittaneet haudalle työstön jälkeen.
"Kaivertaminen luonnonkiveen on kiven huokoisuuden takia lähes aina mahdotonta. Vainajalle rakkaasta paikasta noudettuun kiveen kiinnitetään metalliset kirjaimet tai laatta", Kova sanoo.
Lue lisää: www.arvokovaoy.fi/hautakivipalvelut
Näin huollat hautakiven oikein
Huuhtele kivi useamman kerran kesässä kasteluvedellä. Pintalian ja pölyn pesuun hautakiven reunoilta ja päältä voi käyttää pehmeä pesusientä. Älä kuitenkaan hankaa etupintaa (kaiverrettua ja värjättyä tekstiä), äläkä käytä pesuaineita.
Jätä pihatulet ja isot avokynttilät kotipihalle, ne nokeavat kiveä turhaan. Jos hautakivessä on lyhtyaukko, niissä poltettaville kynttilöille on omat ohjeensa. Kannelliset, pitkiä aikoja palavat kynttilät tuottavat yllättävän paljon lämpöä ja yhtäkkinen kova kuumuus pakkassäässä saattaa halkaista kiven. Talvella kivi saa levätä rauhassa.
Huoltomaalausta hautakiven kaiverrukselle ei kannata tehdä itse. Tekstin ja kirjainten maalaaminen tai lehtikultaaminen vaatii ammattitaitoa. Arvo Kovan hautakivihiomolla huolletaan vanhoja hautakiviä. Ne haetaan haudalta, painepestään ja teksti maalataan tai lehtikullataan uudestaan. Käsittelyn jälkeen kivi on kuin uusi. Paikoilleen tuotaessa pohjakivi oikaistaan, jos se on kallistunut.
Kunnostustyön yhteydessä on helppoa lisätä kiveen koriste, lyhty tai vaikka kukka-aitio.
Kivi on ikuinen, hautapaikka välttämättä ei
Vaikka kivi materiaalina kestää loputtomasti aikaa, hautapaikka ei välttämättä ole määrätöntä aikaa olemassa. Ainaispaikkoja ei Kovan mukaan saa oikeastaan enää mistään.
Yleisin hautapaikkasopimus on 25–50 vuotta, sen jälkeen sopimus uusitaan kymmenvuosittain. Mikäli omaisia ei yrityksistä huolimatta tavoiteta eivätkä omaiset haudalle jätetystä ilmoituksesta huolimatta ota yhteyttä seurakuntaan, hautapaikan vuokra loppuu ja paikka otetaan seurakunnan haltuun.
Jos tällaiseen menettelyyn päädytään, haudalla oleva kivi poistetaan, siirretään hautausmaalla sivuun niille varattuun paikkaan ja toimitetaan sieltä murskattavaksi.
Tuhkauksen yleistyttyä kaikki omaiset eivät ota omaa hautapaikkaa läheiselleen ollenkaan. Uurnalehtoon halutaan kuitenkin usein pieni muistolaatta. Kohokuvioituna tai kaiverrettuna.
"Laatoissakin voi tyylikeinoja käyttää, vaikka vaihtoehdot ovatkin rajatumpia kuin isommissa muistomerkeissä", Kova sanoo.
Apunasi suruaikana
puh. 08 311 2158 (24 h)