"Viisikymmentäluku oli suomalaisen iskelmän kulta-aikaa. Musiikki soi, tanssilavat kukoistivat ja äänilevyjä myytiin ennätysmääriä.
Televisiota ei silloin vielä ollut. Tärkein media oli radio ja sitä kuuntelivat kaikki. Vaikka radio tarjoili iskelmämusiikkia hyvin kitsaasti, tieto uusista levyistä kulki sen kautta parhaiten."
Näin kirjoittaa Lasse Erola uunituoreessa tietokirjassaan, joka kulkee niemellä Rakkauden sävel - Iskelmän kulta-ajan naistähdet.
Se esittelee kaksikymmentä suomalaista 1950- ja 1960-luvun naistähteä ja mukana ovat muun muassa Brita Koivunen, Laila Kinnunen, Annikki Tähti ja Eila Pellinen.
Kirja tekee aikamatkan Suomeen, jossa ihmiset vielä ostivat kasapäin äänilevyjä.
Ulkomaisten iskelmien suursuosikit saavuttivat Suomen aikaisempaa nopeammin ja useimmat hiteistä olivat alun perinkin naislaulajien esittämiä.
"Erityisen merkityksellinen oli vuosi 1955. Silloin myytiin miljoonas radiolupa, ulkomaisten levyjen tuontirajoitukset poistettiin ja maahan alkoi virrata vapaasti kansainvälisiä iskelmälevyjä", kertoo Erola.
"Iskelmäkääntäjät halusivat kansainvälisille hiteille naispuoliset esittäjät, alkuperäisten tapaan. Ja tästä lähti suomalaisten naisartistien nousu ja historia," jatkaa Lasse Erola.
Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Kellä kulta, sillä onni -kappale, joka oli alkuperäisnimeltään Everybody Loves A Lover ja alkuperäisesittäjänä Doris Day.
Suomessa kappaleesta teki hitin Laila Kinnunen.
Tietokirjailija Lasse Erola keräsi tietoja eri lähteistä, haastattelemalla ja etsimällä tietokirjoista.
Kirjoittajan taustalla on 36-vuotinen toimittajan ura ja joukko tietokirjoja.
Tähän kirjaan hän sai idean Olavi Virrasta, kun valmisteli teosta Olavi Virta ja hänen maailmansa.
"Silloin törmäsin tähän naisartisti-ilmiöön. Virtakin joutui antamaan tilaa tälle naisvyörylle", hän toteaa.
"Edesmenneestä Laila Kinnusesta sain tietoa suhteellisen helposti, hänestä on tehty neljä kirjaa. Sitten istuin ´muutamia toveja´ yliopiston kirjastossa lukemassa sen ajan iskelmälehtiä. Ne olivatkin aarreaittoja", hän kertoo.
Kirjan kirjoittaminen oli mielenkiintoinen matka menneisyyteen.
"Olin 50-luvulla noin kymmenvuotias, joten en ihan iskelmäbuumiin ehtinyt, mutta toki olen tuon ajan musiikin
kasvatti. Kirjan tekeminen on itselleni miellyttävä
aikamatka."
Kirjan kuvitus herättää myös lukijoissa nostalgisia aatoksia. Joukkoon on saatu kattava kokoelma levynkansia, julisteita, vanhoja fanikuvia ja vinyyli-kiekkoja.
"Kuvituksen etsiminen oli oikeastaan paljon työläämpää ja aikaa vievää, kuin itse kirjan kirjoittaminen," Erola
naurahtaa.
Kirja julkistettiin viime torstaina Helsingissä ja tilaisuuteen oli kerääntynyt kunnioitettava joukko opuksen alkuperäiskohteitakin.
"Se oli hieno tilaisuus, paikalla olivat Vieno Kekkonen, Rauni Pekkala, Irmeli Mäkelä, Eila Pienimäki ja Helena Siltala."
No, mitä mieltä daamit kirjasta olivat?
"Jos olisitte nähneet huulipunan punaaman naamani, tietäisitte tähän vastauksen heti", hän myhäilee.