– Katso, karhu!

Kuiskaukseni kaikuu kojun seinistä kovemmin kuin oli tarkoitus. Vedän kämmenen suuni eteen. Niin hämmästyttävää on nähdä metsän kuningas sen luonnollisessa elinympäristössään, etten malta olla vouhottamatta.

Karhu ei onneksi häiriinny. Sieltä se tallustaa, nuori uros kesäturkissaan meitä kohti.

– Melkoinen mörssäri, suustani vielä pääsee.

Olemme karhusafarilla Kuhmossa vain kivenheiton päässä Venäjän rajasta. Itäisen Kainuun laajat metsä- ja erämaa-alueet, harva asutus ja runsas, luontainen ruokatarjonta luovat karhulle ihanteelliset elinolosuhteet.