Kohdistuvatko viranomaisten kriisiviestit enää aidosti koko väestölle vai ovatko ne pelkästään palvelu, jonka käyttö edellyttää teknisiä taitoja ja oikeita laitteita?
Tämän keskeisen kysymyksen esitti tekoäly. Suomalaisen Naisliiton digiongelmiin perehtynyt Saavutettavuus-toimikunta peräsi siltä, miltä näyttävät digiongelmissa sinnittelevien ihmisten mahdollisuudet saavuttaa vaaratilanteissa viranomaisten viestit.
Käytännön kokemukset ja kerätty tieto todistavat tekoälyn epäilyt oikeansuuntaisiksi. Digitaalisten palveluiden ensisijaisuuteen on meillä sitouduttu maan hallitusta myöten. Monelle toimijalle tämäkään ei riitä, digitalisaatioon hoputetaan kaiken aikaa lisävauhtia.
Nämä linjaukset tehostavat palveluja enemmistölle. Samalla ne sysäävät sivuraiteille digipudokkaat, joilla ei ole keinoja pysyä kyydissä mukana.
Erityisen ahdistavaksi tämän jo pitkään tiedetyn ongelman tekee se, että digimaailmasta eri tavoin syrjässä olevia on asiantuntijoiden mukaan ainakin noin 600 000 kansalaista. Se on kymmenesosa koko väestöstä.
Joukossa on ikäihmisiä, pienituloisia, maahanmuuttajia, toimintarajoitteisia, ylipäänsä ihmisiä ilman älypuhelinta ja taitoa käyttää sitä.
Tämä joukko on pulassa jo nyt eri palveluiden tavoittamisessa. Ahdinkoa lisää aluehallinnon remontti, toimipisteet etääntyvät ja palvelut supistuvat. Suomi.fi-uudistus kurittaa sekin digipudokkaita.
Uuden ulottuvuuden tähän vyyhteen tuo vaaraviestintä. Vaaratiedotteita välitetään pääosin digitaalisten kanavien kautta. Osa väestä ei sitä tietoa siis saa.
Viranomaiset korostavat myös radion, television ja teksti-tv:n käyttöä. Ongelma on mittava, sillä perinteiset kanavatkaan eivät tavoita kaikkia.
Viranomaisten viestintä on syystä saanut viime kuukausina sapiskaa. Esteettömyys-vaatimukset eivät täyty, kun viestit ovat väliin hyvin niukkoja ja usein monimutkaisia ja moniselitteisiä.
Selkokieli pitää nostaa perustaksi. Monikielisyyttäkään ei sovi unohtaa. Kriisiviestit pitää rakentaa vielä niin, että ne antavat selkeät ohjeet, miten kansalaisten tulee missäkin tilanteessa toimia. Vaikeaselkoisuus on kriisissä myrkkyä.
Droonien uhan alla hallitus ja eduskunta käyvät nyt kiihkeää keskustelua, miten vaaraviestintä saataisiin nopeasti ajan tasalle. Monipolvisen keskustelun tuoksinassa ei juurikaan ole kuulunut vaatimuksia, että myös digipudokkaiden turvallisuus pitää taata kaikissa tilanteissa.
Se on päättäjille ankara urakka, mutta sitä ei saa jättää tekemättä. Yhteiskunnalle elintärkeä kriisinkestävyys rakoilee, jos turvaa ei ole luvassa ihan kaikille.
Kirsti Pohjonen ja Soile Hakola
Suomalaisen Naisliiton Saavutettavuus-toimikunta