Estejuoksija Jukka Keskisalo on kovan onnen lapsi. Häneltä on jäänyt olympian leikit leikkimättä kaksi kertaa peräkkäin.
Vuoden 2004 Ateenan kisat Keskisalo katseli kotisohvaltaan. Keväällä jalkapöytään ilmestynyt rasitusmurtuma piti miehen kaukana olympiaradasta. Tällä kertaa Keskisalo pääsi jo lähelle, vain parin kilometrin päähän olympialaisten lähtöviivasta. Mies jäi kuitenkin nuolemaan haavojaan kisakylään, kun muut estejuoksijat hyppäsivät Linnunpesään vievään bussiin.
Japanin leirillä esteeseen murjotut työkalut eivät olleet kisan arvon vaatimassa kunnossa.
Voi vain kuvitella, millaisissa tunnelmissa Keskisalo seurasi kämpillä kisaa - jos seurasi. Lauantaina hän ei halunnut asiaa kommentoida puolella sanallakaan eikä pistää nokkaansa ihmisten ilmoille.
Niinhän suomalainen tekee; paikkailee murjottuja jalkojaan ja mieltään yksin. Mitäpä kukaan olisi miehelle osannut sanoa: Tsemppiä, hei! Onhan noita kisoja! Uutta pökköä pesään!
Niin latteaa.
Keskisaloa käy sääliksi.
Sääliksi käy nimen omaan sen vuoksi, ettei kerta ollut ensimmäinen. Onni on murjonut estejuoksijaa vähän jokaisessa käänteessä. Kaksien olympialaisten lisäksi mies on missannut yhdet MM-kisat. Edelliskesän Euroopan mestari ei jalkavaivaisena kyennyt radalle viime vuonna MM-Osakassa.
Sääli on sairautta, ja urheilussa voi harvoin panna mitään onnen tai epäonnen piikkiin.
Epäonnesta puhumisen sijaan oleellisempaa olisi pohtia mistä murtumat, lihavammat ja esteeseen törmäämiset johtuvat. Ylikuormituksesta, huonosti hoidetusta lihashuollosta tai väärästä juoksutekniikasta? Ja mitä sillä on epäonnen kanssa tekemistä, jossa estejuoksija juoksee päin estettä? Taitamattomuuttahan se on. Esteestä kuuluu mennä yli, ei läpi.
Niin tai näin, mutta sääliksi käy.
Kovaa potkii elämä myös Tommi Evilää, joka oli pannut kaikki munat samaan koriin. Hän ei ollut jättänyt itselleen muuta vaihtoehtoa kuin menestyä Pekingissä. Neljän vuoden uurastuksen jälkeen käteen jäi pelkkää tyhjää. Linnunpesän hyppypaikalle levinneiden palasten kokoaminen ei käy hetkessä.
On tämä armotonta leikkiä.