Suomen koulutustason kehitys on jäänyt verrokkimaista pahasti jälkeen, selviää OECD:n Education at a Glance -julkaisusta (2023). Koulutustason suhteellinen lasku on huolestuttanut poliitikkoja, yliopistoja ja yrityksiä jo pidemmän aikaa, mutta tehdyt toimet eivät ole olleet riittäviä.
Suomi on sitoutunut nostamaan korkeakoulutettujen nuorten osuuden nuoresta ikäluokasta 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen toteutumiseksi on lisätty aloituspaikkoja, työvoimapula-aloilla osin myös rahoitusta sekä ohjattu rahoitusmallin avulla yliopistoja nostamaan tuntuvasti ensikertalaisten opiskelijoiden osuutta yliopistoihin valituista uusista opiskelijoista.
Aloituspaikkojen lisääminen mahdollistaa yhä useamman pääsyn korkeakoulutuksen piiriin, mutta samalla on kuitenkin jätetty huomiotta korkeakouluja vaivaava rahoitusvaje. Esimerkiksi koulutuksen läpäisyä ei ole onnistuttu kehittämään toivotulla tavalla.
Riskinä on, että uudet valitut opiskelijat eivät saa tarpeeksi tukea opiskeluunsa ja opinnot uhkaavat jäädä kesken. Korkeakoulut tarvitsevat vakaita ja saavutettavia ohjaus- ja tukipalveluita.
Korkeakoulutuksen rahoitustason nostaminen on tiukan talouskurin aikana vaikea aihe. On kuitenkin tärkeää turvata yhteiskunnan kulttuurinen ja sivistyksellinen kehitys sekä kriittiseksi ja aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamisen edellytykset. Suomi tarvitsee laajaa ja korkeaa osaamista tulevaisuuden haasteiden ylittämiseksi.
Päättäjien on rohkaistuttava ja sitouduttava puoluerajat ja hallituskaudet ylittävään koulutustason nostoon. Tämä edellyttää sitoutumista rahoituksen systemaattiseen kasvattamiseen riittävän koulutuskapasiteetin takaamiseksi.
Pistemäiset kertarahoitukset ja ensikertalaisten määrällä kikkailu eivät riitä tavoitteen saavuttamiseksi.
Tarvittavat toimenpiteet muiden maiden kelkassa pysymiseksi on tiedossa. Nyt tarvitaan enää päättäväisyyttä ja rohkeutta toimien tekemiseksi.
Totti Korpua
hallituksen jäsen, Suomen ylioppilaskuntien liitto
Helsinki/Oulu