Koulutuksen kentällä riemuittiin, kun edellisen hallituskauden tavoite ”Suomesta maailman osaavin kansa 2020” julkaistiin. Siinäpä olivat oivat eväät tulevaisuuden tekemiseen, mutta kuinka kävikään? Koulutus jäi kuntarakenne- ja sote-uudistuksen jalkoihin.
Koulutusjärjestelmäämme uudistettiin lyhytjänteisesti, säästösyistä, pala palalta. Syvällistä analyysiä ja keskustelua muutosten vaikuttavuudesta ei käyty, vaikka valtakunnallinen koulutuspolitiikka vaatisi pitkäjänteistä päätöksentekoa. Suomalaisen hyvinvoinnin perusta, koulutuksellinen tasa-arvo, on vaarassa.
Alueemme kokonaisvaltainen koulutuspoliittinen kehittäminen ei myöskään tunnu olevan kenenkään vastuulla. Koulutusasteet toimivat erillisinä saarekkeinaan ja toteuttavat omia tavoitteitaan. Kuitenkin tulevaisuuden osaamisvaatimukset haastavat alueemme toimijat yhteistyöhön koulutetun työvoiman saatavuuden ja työllisyyden turvaamiseksi.
Korkea-asteen koulutuksen, opettajakoulutuksen, toisen asteen koulutuksen ja kuntien perusopetuksen järjestäjien aito yhteistoiminta, opetuksen ja tutkimuksen tavoitteet, painopisteet ja työelämäyhteistyö tulee nostaa aiempaa vahvemmin aluepoliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon.
Alueellisen kehittämissuunnitelman (AlueKesu) avulla voidaan linjata tahtotila, johon kaikki koulutusasteet sitoutuvat. Koulutus- ja nuorisotakuun toteuttaminen monialaisen ja moniammatillisen verkoston yhteistyönä edesauttaa alueen nuoria koulutuspaikan ja työpaikan löytämisessä.
Koulutuspaikat turvataan yhteistoimintaa, työnjakoa ja tilojen käyttöä tehostamalla sekä päällekkäistä hallintoa yhdistämällä. Opiskelijoiden osaamisen ja aikaisemmin opitun tunnustaminen toiselta asteelta korkea-asteen koulutukseen täytyy mahdollistaa. Yksilölliset opintopolut tulee toteuttaa kaikilla opiskeluasteilla.
Aila Paaso
kansanedustajaehdokas (vihr./sit.)
KT, koulutuspäällikkö
Ii
