Suomen ”koulutuspoliittinen” keskustelu jatkuu yhä leikkaus- ja säästöpolitiikan ehdoilla. Sen sijaan että julkisuudessa pohdittaisiin oppimisympäristöjen kehittämistä tai tasa-arvoisen koulutuksen turvaamista, koulutuskenttää riepottelevat vaatimukset maksullisuudesta, lakkauttamisista ja leikkaamisista.
Koulutuksesta leikkaaminen ja opiskelun vaikeuttaminen opintotukea kiristämällä leikkaavat suoraan tulevaisuudesta. Osaaminen Suomen kilpailuvalttina ja elinikäinen oppiminen hyvinvoinnin tekijänä vaarantuvat, jos leikkauslinja jatkuu. Siksi opintotukea ei saa muuttaa lainapainotteiseksi, toisen asteen koulutusverkkoa ei saa karsia ja koulutuksen rahoitus on turvattava varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin.
Viimeisimpänä leikkaamista on esittänyt Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA), jonka analyysissä esitettiin yliopistoyksiköiden puolittamista.
Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto osoittivat jo analyysin perustuvan vanhentuneisiin tietoihin yliopistojen rahoitusmallista ja vääriin tietoihin professorien viroista.
Liitot totesivat myös valaisevasti, että ”maailman tunnetuimmat yliopistot eivät yleensä ole kymmenien tuhansien opiskelijoiden jättiläisiä, vaan suomalaiseen yliopistokenttään verrattuna keskikokoisia tai jopa sitä pienempiä laitoksia”.
Koulutuksen ja muiden julkisten palvelujen rahoittaminen vaatii uudistuksia. Vasemmiston veromalli hakee talouskasvua keventämällä pienituloisten verotusta ja kiristämällä sieltä, missä se aiheuttaa vähiten haittaa taloudelle.
Varallisuusveron palauttaminen puolestaan ohjaa raharikkaita elvyttämään investoimalla. Myös harmaan talouden ja veroparatiisien aiheuttaman verovuodon tukkiminen tuo rahoituspohjaa hyvinvointivaltiolle.
Katja Hänninen
kansanedustajaehdokas (vas.)
kansanedustaja, Raahe
