Keväällä 2004 aloitettu työ Oulun kaupungin uuden liikenneturvallisuussuunnitelman aikaan saamiseksi alkaa olla lopuillaan. Laajan valmistelun tuloksena saadaan kaksi erillistä suunnitelmaa, joista toinen keskittyy suoraan liikenneympäristön parantamiseen ja toinen oululaisten liikennekasvatukseen.
Kaupunkilaisten omat kokemukset liikenteen ongelmapaikoista haluttiin erityisesti kaivaa esille, kertoo liikennesuunnittelusta vastaava Jorma Heikkinen Oulun kaupungin teknisestä virastosta. Niinpä tärkeään osaan nousivat oululaisille suunnatun kyselyn vastaukset. Samaan sarjaan liitettiin myös Kalevan Paha paikka -kyselyn Oulua koskevat vastaukset, joita oli yli 50.
Kaupunkilaisille suunnatun kyselyn lisäksi suunnitelman valmisteluihin kuului erillinen opettajille ja koululaisille suunnattu kysely, jonka avulla kartoitettiin paitsi koulutien ongelmakohtia myös liikennevalistuksen riittävyyttä ja koululaisten asenteita turvavarusteiden kuten pyöräilykypärän käyttöön.
Kyselyjen tuloksena voitiinkin lopulta merkitä karttoihin noin 900 liikenneturvallisuuden kannalta ongelmallista kohtaa tai tieosuutta.
Mopoilijat
suurin huolenaihe
Hyvänä tai ainakin tyydyttävänä Oulun liikenneturvallisuutta piti 80 prosenttia vastaajista. Tässä ryhmässä oltiin yleensä sitä mieltä, että tilanne on joko parantunut tai pysynyt ennallaan viime vuosina.
Sen sijaan peräti 70 prosenttia niistä, joiden mielestä Oulun liikenneturvallisuus on välttävä tai heikko, arvioi tilanteen vain huonontuneen viimeisten kolmen vuoden aikana. Toisaalta näitä koko kaupungin liikenneturvallisuutta huonona pitäviä oli vain pari prosenttia kaikista vastanneista.
Kävelijät, linja-auton kuljettajat ja kuorma-autoilijat noudattavat tutkimuksen mukaan parhaiten liikennesääntöjä, sen sijaan mopoilijat koetaan laajalti ryhmäksi, joka noudattaa liikennesääntöjä heikoimmin. Kakkossijan tässä sarjassa nappasivat polkupyöräilijät niukasti ennen henkilöautoilijoita.
Ammatikseen autoa ajavista ryhmistä eniten kielteistä palautetta saivat taksiautoilijat.
Asennekasvatusta
kaivataan
Ylinopeudet, autoilijoiden piittaamattomuus kevyestä liikenteestä ja liikennesäännöistä peittaamattomat pyöräilijät valloittivat puolestaan kärkisijat, kun kysyttiin kaupungin liikenneturvallisuutta eniten heikentäviä asioita. Noin tuhannesta vastaajasta yli 400 mainitsi myös erilaiset näköesteet, alkoholin ja huumeet liikenteessä, teiden ylitykset, mopoilijat ja teiden tai katujen liukkauden.
Asennekasvatus ja -koulutus sekä poliisin valvonnan lisääminen koettiin taas parhaiksi keinoiksi parantaa tuvallisuutta. Sanomalehti koettiin tässä työssä parhaaksi mediaksi, televisio tuli toisena ja radio kaukana perässä kolmantena.
Asenteiden merkitys käy hyvin ilmi esimerkiksi turvavälineiden käyttämisessä. Turvavyötä käytetään suhteellisen hyvin, mutta esimerkiksi pyöräilykypärää käyttää säännöllisesti vain joka viides.
Hankkeet
järjestykseen
Asenteesta kertoo sekin taulukko, jonka mukaan lähes jokainen ekaluokkalainen käyttää pyöräilykypärää, mutta kahdeksasluokkalaisista enää vain 10 prosenttia edes joskus.
Kaupungin liikenneturvallisuuden parantaminen on yhteistyötä. Suunnitelman laadinnassa onkin mukana myös Tiehallinnon Oulun piiri, koska osa kaupungin alueen teistä kuuluu sen toimialueeseen. Liikenneturvallisuusinsinööri Heino Heikkinen Tiepiiristä toteaakin, että jatkossa tehtävät parannustyöt joudutaan panemaan tärkeysjärjestykseen.
Yhteisesti sovitun priorisoinnin mukaan lasten koulutien turvaamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat hankelistalla jatkossa päällimmäisiä. Osa-alueen piiriin kuuluvat myös koulujen ja päiväkotien ympäristöt ja piha-alueet.
Toisena tärkeysjärjestyksessä tulevat Jorma Heikkisen mukaan pitemmät kevyenliikenteen väylät keskustan ja keskeisempien asuntoalueiden välissä.
Tutkimuksen aikana selvitettiin myös onnettomuuskeskittymät kaupungin alueella. Tekninen virasto selvittääkin, miten niiden turvallisuutta voitaisiin lisätä.
Kokonaan oman osansa muodostavat isommat hankkeet, joita Tiepiirillä olisi rivissä, mikäli rahaa niiden toteuttamiseen olisi käytettävissä. "Kuusamontien alku, 4-tie ja vt. 22", listaa Heino Heikkinen tarpeita.
Luonnollisesti kaivattu asennekasvatus pitäisi myös saada kattavaksi. "Toivottavaa olisi, että se jatkossa saataisiin jatkuvaksi siten, että neuvolasta aloitettuna se jatkuisi katkeamattomana aina aikuisikään asti. Ehkä se sitten tuottaisi myös nykyistä parempia tuloksia", Heikkiset toteavat melkein kuin yhdestä suusta.